Tauno Hovirinnan ollessa matkoilla olen nyt syksyllä varajäsenenä päässyt kulttuurilautakunnan pariin kokoukseen, ja ylihuomenna keskiviikkona lautakunta taas kokoontuu. Tässä vaiheessa olen vasta ehtinyt pintapuoleisesti tutustua asialistaan, mutta ainakin yksi asia tuntuu vaikeasti ratkaistavalta. Viime kokouksessa pöydälle laitettu kaupunginteatterin yleisölämpiön kahvio- ja virvokebaarin vuokratarjouspyyntö on ainakin minulla hankala kysymys.
Taustana on että teatterin kahvilatoimintaa tällä hetkellä hoitaa Turun Teatterikerho, joka kahvilasta saatujen tuottojen avulla on voinut pyörittää toimintaansa. Kerhon toiminta onkin erittäin tärkeä Turun teatterielämää ajatellen, ja toiminnan supistumista ei varmaan halua kukaan.
Toisaalta taloudellisesta perspektiivistä katsottuna kaupunginteatteri vuokrasopimusta kilpailuttamalla voisi saada nykyistä paljon edullisemman sopimuksen aikaiseksi, ihan siitä syystä että teatterikerhon on vaikea kilpailla ammattimaisten yritysten kanssa tästä sopimuksesta. Ja raha nyt on kaupungille tärkeää, eli kokonaan tätäkään ei voi sivuuttaa.
Vuokrasopimuksen pitäminen Teatterikerholla olisi heidän toimintansa tukemista, ja heidän toimintansa on ehdottomasti tukemisen arvoista. Mutta tällä hetkellä en pysty sanomaan onko juuri tämä tapa paras mahdollinen järjestelmä tuelle, ja olenkin päätynyt siihen tulokseen että tätä asiaa ei pysty ratkaisemaan ennen kuin tietää tarkalleen minkälaisista summista puhutaan kun mietitään miten paljon parempia sopimuksia yritykset tarjoavat kahvilan vuokrauksesta. Siksi olen päätymässä siihen että lautakunnassa en asetu vuokratarjouspyynnön esittämistä vastaan. Siinä vaiheessa kun tarjoukset ollaan saatu, voidaan päättää hyväksytäänkö mitään niistä tai neuvotellaanko tarjouksia tehneiden kanssa vielä erikseen. Tässä vaiheessa tulee sitten tarkastaa tarjouksia kokonaisvaltaisesti ja itsestään selvää on että korkeinta tarjousta ei automaattisesti tule hyväksyä koska se ei välttämättä ole kaupungin teatterielämälle paras.
Näin ainakin ajattelen tässä vaiheessa, mutta toivon että minuun otetaan yhteyttä jos olen luvattoman naiivi tässä kysymyksessä. Tarjouksia sitten käsittelee tuleva kulttuurilautakunta, joten siinä vaiheessa minä tuskin olen mukana ratkaisemassa asiaa.
Kaiken vaalikaaoksen jälkeen puolentoista viikon bloggaustauko on tuntunut yllättävän pitkältä ja itse asiassa aika rentouttavalta. Politiikasta tauko oli lyhyempi, on ollut kulttuurilautakuntaa ja Åbo Akademin edarivaalia, omaa kunnallisvaalijälkipuintia sekä asetelmien miettimistä tulevaa valtuustokautta ajatellen. Ja tietysti tuskailua siitä että nyt vaalien jälkeen monet puolueet vaikuttavat unohtavan kansalaisten kuuntelemisen ja ruvetaan nuijimaan läpi kaikenlaisia päätöksiä joista vaalitaistelussa vaiettiin.
No, se on yksi turhauttava asia, mutta toinen asia on aihe josta ennen vaaleja aika avoimesti keskusteltiin, ja johon varmaan valtaosa ehdokkaista otti kantaa ennen vaaleja koska siitä taidettiin mm kysyä jokaisessa vaalikoneessa. Eli kuten uutisista olemme saaneet lukea toriparkkikysymystä ollaan näköjään ratkaisemassa jo tämän vuoden puolella, väistyvän valtuuston toimesta.
Nyt aloitteilla on ”virallinen” nimenkeräys kansanäänestyksen aikaansaamiseksi toriparkista. Hieman kaksijakoiset ajatukset siihen liittyen minulla on, ja olenkin tässä blogissa aiheesta kirjoittanut aikaisemminkin. Toisaalta vastustan toriparkkiluolaa intensiivisesti, ja pidän aihetta tärkeänä periaatteellisena kysymyksenä. Toisaalta taas ajattelen että toriparkki loppujen lopuksi ei ole kaikista keskeisin turkulaisten arkeen vaikuttava kysymys, ja että ehkä kansanäänestys on asian paisuttaminen turhankin isoksi. Näin heti vaalien jälkeen tuntuisi sitä paitsi hölmöltä mennä uurnille uudestaan, eikö asiaa olisi voitu hoitaa järkevämmällä tavalla?
Ja tuosta päästäänkin sitten syyhyn miksi kansanäänestyksen tulee pyrkiä. Mielestäni on käsittämätöntä että väistyvä valtuusto mennee ratkaisemaan toriparkin kohtalon. Tämä kysymys on ollut vaalitaistelussa esillä ja sen tulee ratkaista nyt valittu valtuusto, kaikki muu on äänestäjien ja demokratian halveksimista. Jos ei istuva valtuusto tätä ymmärrä mielestäni jäljelle ei jää muita vaihtoehtoja kuin yrittää saada kansalaisten mielipide vaikuttamaan kansanäänestyksen kautta. Reilun 7000 turkulaisen nimet tarvitaan äänestyksen aikaansaamiseksi, ja minä olen ainakin valmis tekemään jalkatyötä tämän aikaansaamiseksi jos toriparkkia vastustavat tahot nyt lyöttäytyvät yhteen. Vihreät vaikuttavat olevan asiaan valmiita, ja (tosin tämän sanon muita puoluetovereita kuulematta) niin olemme mekin. Eli jalkautukaamme!
Päivitän lisäinfoa mahdollisesta kansanäänestyksen nimenkeruusta tänne heti kun päätöksiä sen aloittamisesta on tehty.
Neljä vuotta sitten taisin saada jotain tyyliin 70 ääntä, määrä joka itse asiassa silloin oli oikein positiivinen yllätys. Silloin olin aika äskettäin muuttanut Turkuun, ja paikallispolitiikantuntemukseni oli aika hataralla pohjalla. Taisinkin silloin ennen kaikkea saada ääniä sillä että tutut tai puolitutut ajattelivat minun olevan hyvä tyyppi.
Valtuustoon en tietysti sellaisella äänimäärällä päässyt mutta silti itse uskaltaisin väittää että olen osoittanut olleeni näiden 70 henkilön luottamuksen arvoinen. Jos esimerkiksi aikaa käytetään mittarina, niin varovaisen arvioni mukaan olen käyttänyt aikaani poliittiseen toimintaan vähintään viisi tuntia viikossa. Neljän vuoden aikana tämä tekee yli 1000 tuntia, eli tämän arvion mukaan yksi ääni toi mukanaan yli 15 tuntia poliittista aktiviteettia minun puoleltani. No, tämähän ei kerro mahdollisista aikaansaannoksista yhtään mitään, mutta ehkä silti siitä että olen ottanut viime vaaleissa saamani luottamuksen erittäin tosissani, mahtavatko muut ehdokkaat tarjota yhtä hyvää aika/ääni -suhdetta?
Valtuustoon päästäkseni minun tulisi kolmin- tai nelinkertaistaa äänimääräni viime vaaleista ja kyllähän minun realistina täytyy sanoa että tämä on aika epätodennäköistä. Minun on vaikea kuvitella mistä nämä kaikki äänet tulisivat, ennen kaikkea kun ottaa huomioon että suuri osa heistä jotka viimeksi äänestivät minua taisivat olla Åbo Akademin opiskelijoita jotka nyt ovat jo ehtineet valmistua ja muuttaa muualle. Viimeksi olin lisäksi Annika Lapintien ohella ainut ”ruotsinkielinen” ehdokas, kun meitä nyt on neljä, eli tämäkin taitaa vaikuttaa minun omaan vaalitulokseen. Mutta oman pärjäämiseni puolesta tällä kertaa puhuu tietysti se että minulla nyt on takana neljä erittäin aktiivista vuotta. Olen mielestäni tehnyt hyvää työtä, ja luulisin että nyt voin saada myös muita kuin ”hyvä tyyppi” ääniä. Ja itse asiassa olenkin nyt kampanjan aikana törmännyt ihan minulle tuntemattomiinkin ihmisiin jotka ovat sanoneet äänestäneensä/äänestävänsä minua, ja monet kaverit ovat myös minua optimistisempia minun läpimenoni suhteen. Eli mahdotonta läpimeno ei ole, mutta siihen tosiaan tarvitsen niitä ääniä, eli jos sinä joka luet tämän et ole vielä päättänyt ketä äänestät niin voisit ehkä harkita minua?
Hmm, tuollaisen pyynnön jälkeen kai pitäisi keksiä argumentteja sille että minä olen äänien arvoinen ehdokas. Ilkka Kanervaa mainostetaan näissä vaaleissa ihmisenä. No, minäkin olen ihminen, ja kaiken lisäksi aika hyvän arvostelukyvyn ja korkean moraalin omaava ihminen. Heh, kampanjan viime hetkillä sorrun populistiseen törkykampanjointiin, ensin Mäenpää ja nyt Kanerva…
Nojoo, jos silti ihan lyhyesti yritän vastata kysymykseen Miksi Markus. Tuosta omasta järkevyydestäni olen puhunut jo jossain vaiheessa, mutta toistetaan se nyt silti, olen järkevä tyyppi ja vaikka blogissa nyt välillä vitsailen asioista niin poliittiset päätökset otan erittäin tosissani. Äänestyspäätöksensä jo tehnyt kaveri joka kuuluu heihin jotka luulevat minun nyt pääsevän valtuustoon perusteli oman luulonsa sillä että ainakin tuttavapiirissä minua pidetään ennen kaikkea luotettavana. Minä ehkä en ole maailman karismaattisin puhuja tai räiskyvin tyyppi, mutta olen vilpitön ja rehellinen ja kun lupaan että yritän tehdä parhaani ihmiset myös luottavat siihen ja uskovat että voin saada jotain aikaiseksi. Sitten jos vielä lainataan Kokoomuksen käyttämiä sloganeita niin heidän tekijänaisia ja miehiä sopii minuun aika hyvin, minä osaan olla aika aikaansaava, ja esimerkiksi viimeisten vuosien aikana olen järjestänyt kaikkea mahdollista vuosittaisista musiikkifestivaaleista (törttöilyrock) vasemmistotapaamisiin ja keskustelutilaisuuksiin, olen perustanut (ja haudannut) nettilehden (kramp), olen herättänyt henkiin nukkuvan puolueosaston Åbo Gröna Vänsterin, olen mukana tekemässä kulttuurilehteä (Magasin Brun), toimin lukuisissa järjestöissä ja luottamustoimissa, olen mukana monessa. Eli jos äänestät minua äänesi menee aktiiviselle toimijalle ja tekijälle, joka silti myös osaa pysähtyä ja ajatella asiat läpi kunnolla.
Tuohon päättyy tämän vuoden vaalikampanjani. Kiitos kaikille ihanille ihmisille tuesta ja kannustuksesta, kiitos hienoille kanssaehdokkaille joita olen tavannut toreilla ja tapahtumissa. Ja kiitos teille jotka äänestävät/äänestivät minua, äänensä antaminen on iso luottamuksen osoitus ja arvostan sitä erittäin paljon.
Kaikille tukijoille/lukijoille vielä tiedoksi että Vasemmistoliiton vaalivalvojaiset ovat Ravintola Koulussa huomenna kello seitsemästä eteenpäin. Itse ilmaannun paikalle heti kun olen saanut Peltolan Ammatikoulun vaalialueen äänet laskettua, eli joskus puoli kymmenen aikoihin ehkä. Olisi kiva saada purkaa jälkivaalifiiliksiä yhdessä, eli tervetuloa kaikki sinne.
Eilinen Amnestyn keskustelu naisiin kohdistuvasta väkivallasta oli viimeinen osallistumiseni paneelin ennen vaaleja, ja siinä mielessä olen nyt jälkeenpäin hyvillä mielin koska kerrankin sain paneelissa omasta mielestäni sanottua suunnilleen mitä olin aikonutkin sanoa. Toki tavalliseen tapaan jännitin jonkin verran tuolla lavalla, ja jälkeenpäin olin ihan poikki, tosin se myös varmaan osittain johtui aiheen raskaudesta.
Neljä vuotta sitten olin yleisön joukossa vastaavassa Amnestyn järjestämässä paneelissa, ja eilinen keskustelu oli jossain määrin toistoa siitä tapahtumasta, mikä tietysti on aika masentavaa. Silloin, samoin kuin nyt, paneelista löytyi paljon hyvää tahtoa ja ihan kohtalaisesti tietoakin, mutta neljän vuoden aikana mitenkään hirveän paljon edistystä ei ole tapahtunut. Mutta joitakin asioita kumminkin, ja minä halusin ja haluan nostaa esille ainakin yhden edistysaskeleen.
Toukokuussa 2007 Turku allekirjoitti eurooppalaisen peruskirjan naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta paikallishallinnossa.
Kaupungin lehdistötiedote ja linkki asiakirjaan
Mielestäni asiakirja on erittäin hyvä, ja jos siihen pohjautuen saataisiin käytännön järjestelmiä rakennettua niin edistystä voisi oikeasti sanoa tapahtuneen. Asiakirjassa nostetaan mm esille stereotypioden torjumisen merkityksen tasa-arvotyössä, ja allerkirjoittajat sitoutuvat toteuttamaan toimenpiteitä ja kampanjoita ja henkilökunnalle koulutusta joiden tarkoituksena on lisätä tietoisuutta sukupuolistereotypioiden haitallisesta vaikutuksesta. Mielestäni tasa-arvotyössä juuri tämä on keskeistä, liian helposti sorrumme siihen että esimerkiksi poikien väkivaltainen käytös nähdään asiaan kuuluvana osana mieheksi kasvamista koska maskuliinisuuteen mukamas kuuluu jonkinmoinen ärhentelevä fyysisyyden osoittaminen. Heh, hieno lause…
No, tuo oli aika periaatteellinen esimerkki, ja konkreettisimpiakin tavoitteita tarvitaan. Minä, kuten moni muukin kunnallisvaaliehdokas, olen sitoutunut Amnestyn suosituksiin.
Keskeistä kunnallisella tasolla olisi saada kuntaan naisiin kohdistuvan väkivallan työn koordinaattori. Suuri osa käytännön työstä tehdään kolmannen sektorin suorittamana, ja Turku on mukana rahoittamassa osaa tätä toimintaa. Ongelmana on tietysti se että rahoitus on niukkaa koko ajan kasvavaan tarpeeseen nähden, mikä luonnollisesti vaikeuttaa jatkuvuuden aikaansaamisen työssä. Suurin osa rahoituksesta tulee RAY:n tai asiakasmaksujen kautta. Minulla ei ole tarkkaa kuvaa siitä mitä kolmannen sektorin toimintaa kaupunki on mukana rahoittamassa ja tottakai hyviä kohteita löytyisi loputtomiin. Silti ehkä toivoisin jonkinmoista arvokeskustelua siitä että mitä toimintaa kaupungin tulee rahoittaa, naisiin kohdistuva väkivalta on niin laaja ongelma joka periaatteessa voi koskea ihan jokaista kaupunkilaista, joten tähän toimintaan minun mielestäni kaupungilta pitäisi löytyä halua panostaa rahallisesti. Etenkin jälkitapaamisiin pitäisi mielestäni lähisuhdeväkivaltaa kokeneilla olla nykyistä paremmat mahdollisuudet.
Valtakunnallisella tasolla olisi myös paljon korjattavaa, esimerkiksi turvakotipaikkoja Suomessa on vain noin 100, kun niitä esim. EU:n suositusten mukaan tulisi olla vähintään 600-700. Ruotsissa hallituksen toimeksiannosta perustettiin reilu vuosi sitten maanlaajuinen tukipuhelin jossa ammattilaiset 24h vuorokaudessa vastaavat kysymyksiin lähisuhdeväkivallasta, puhelut numeroon ovat ilmaisia, eikä niistä tule merkintää puhelinlaskuun. Ja lakisäädäntöäkin tulisi mielestäni uudistaa, lievä pahoinpitely tulisi sisällyttää yleisen syytteen alaiseksi rikkeeksi, ja lisäksi mielestäni tulisi olla ilmoitusvelvollisuus myös aikuisiin kohdistuvasta väkivallasta rikoslaissa.
Työtä siis riittää sekä kunnallisella että valtakunnallisella tasolla. Vaikka olenkin idealisti ja uskon että muutoksia voi saada aikaiseksi niin pelkään kyllä että myös neljän vuoden kuluttua on tarvetta kokoontua ennen vaaleja keskustelemaan samasta aiheesta. Toivon silti että silloin olisi tätä kertaa enemmän edistysaskelia raportoitavana siitä mitä valtuustokauden aikana on tapahtunut, ja että edistysaskeleet siinä vaiheessa olisivat konkreettisia tekoja eivätkä ainoastaan hienoja ohjelmia.
Aika vähän lupauksia olen vaalityön aikana mennyt tekemään, Vasemmistoliitolla ja Åbo Gröna Vänsterillä on omat tavoiteohjelmansa joihin olen sitoutunut, mutta muuten olen pitänyt aika matalaa profiilia ja vain luvannut yrittää ajatella järkevästi, huomioida hiekoimmassa asemassa olevat ja tehdä parhaani joka asiassa. Jossain vaiheessa taisin luvata jatkaa blogin kirjoittamista jos tulen valituksi, jotta täältä voisi seurata miten olen ajatellut eri kysymyksiin liittyen. Eilen tuli sitten tehtyä ainakin yksi konkreettinen lupaus. Kaveri joka on TYKS:issä töissä ihmetteli että niin suuri organisaatio ei vaikuta lajittelevan jätteitään, ainakaan osastoilla ei esim keräyspaperia lajitella. Omat lajittelut tuntuvat aika merkityksettömiltä jos paikoissa missä kierrätyksellä olisi niin paljon suurempi vaikutus ei asiasta välitetä. Joten nyt olen luvannut ottaa selvää asiasta ja tarpeen vaatiessa yrittää puuttua asiaan, Turku on sairaanhoitopiirin suurin kunta joten jollakin tapaa asiaan pitäisi pystyä vaikuttamaan.
Ympäristöohjelmassamme on hieman tätä laajempia tavoitteita jätteiden synnyn ehkäisemään liittyen ja kunnalliseen lajitteluun ja kierrätykseen liittyen, mutta suuret linjaukset ovat tietysti vähemmän konkreettisia kuin arjessa kohdatut esimerkit siitä mitkä asiat tulisi tehdä paremmin. Minuun saa mielellään otta yhteyttä sekä linjauksiin että konkreettisiin asioihin liittyen niin voin sitten yrittää viedä asioita eteenpäin.
No niin, nyt on sitten ennakoäänestys käynnissä. Muutenkin on ihan tarpeeksi jännitystä elämässä tällä hetkellä, huomenna osallistun johonkin Turun Sanomien ”tietävätkö kunnallisvaaliehdokkaat mistään mitään” -juttuun, jossa meidän yleistietoutta kai testataan, pieni pelko puserossa on että menen vastaamaan väärin johonkin milloin Suomi itsenäistyi-tyyppiseen kysymykseen. Tuohon kyllä siis tiedän vastauksen ja kyllä mulla ihan ok yleissivistys on mutta ainahan näitä aukkoja löytyy, enkä edes tiedä mistä aihealueesta meitä tentataan. No, kokemus sekin tulee joka tapauksessa olemaan, riippumatta miten menee.
Tämän lisäksi osallistun Amnestyn paneelikeskusteluun lauantaina, ja kyllä minä senkin koen haasteena koska en nyt erityisesti näistä paneelikeskusteluihin osallistumisista nauti. Tässä tosin on kyse aihealueesta (Turun palvelut ja naisiin kohdistuva väkivalta) jonka koen niin tärkeäksi että paikalla olisin joka tapauksessa, ja olen kumminkin perehtynyt näihin kysymyksiin sen verran hyvin että koen että minulla voisi myös olla keskustelussa jotain sanottavaa. Tilaisuus on lauantaina klo 14-16 uuden pääkirjaston studiossa.
Ja sitten vielä tämän lisäksi oli eilinen Suomi-Itävalta U21 -futiskarsintamatsi. Huikea ottelu (tosin pelin taso ei ollut paras mahdollinen mutta jännitystä riitti), ja huikea tunnelma. Ja joukkue siis teki historiaa etenemällä U21 EM-kisoihin.
Kirjoitin tuossa pari päivää sitten galluptuloksiin liittyen ihan sivulauseessa siitä että epäilin että kansainvälinen finanssikriisi ehkä saa ihmiset äänestämään oikeistolaisemmin, koska Kokoomuksen ja muiden ”nyt meillä ei ole varaa panostaa hyvinvointipalveluihin” kuullostaa vakuuttavalta. Siihen liittyen sitten kirjoitin että lähtökohdan tulisi olla että nyt meillä ei ole varaa olla panostamatta hyvinvointipalveluihin, ja että kyse loppujen lopuksi on priorisoinneista. Haluaisin vielä palata ihan tuohon ihmisten äänestyskäyttäytymiseen, sillä onhan se aika nurinkurinen. Finanssikriisihän on täysin oikeistolaisen markkinafundamentalistisen politiikan seuraamus. Koko asuntolainakupla USA:ssa on lähtenyt paisumaan siitä johtuen että ollaan sokeasti uskottu siihen että markkinat eivät tarvitse mitään säätelyä tai valvomista, vaan ollaan uskottu tai ainakin väitetty että markkinat ohjaavat itse itseään. Siitä syntyi sitten tämä iso kupla jossa lainoja myytiin eteenpäin ja vanhoja lainoja käytettiin uusien lainojen vakuuksina, ja kun asuntojen hinnannuosu tyrehtyi niin kupla puhkesi. Ja nyt kun tämä häikäilemätön markkinausko johti karilleajoon niin kutsutaan valtio ja veronmaksajat apuun.
Tällaisessa tilanteessa tuntuu oudolta että ihmiset haluaisivat turvautua oikeistopuolueisiin kunnallisvaaleissa, sillä onhan tässä paikallisen tason ulkoistamisessa kyse ihan samanlaisesta markkinauskosta joka globaaleilla markkinoilla nyt on johtanut kriisiin. Ja kuten jo kirjoitin tuossa aikaisemmassa tekstissäni, myös paikallisella tasolla ollaan jo saatu kokea että oikeistolaiset talousmenetelmät eivät tuo säästöjä kunnalle ja veronmaksajille, ne vain ohjaavat rahat yksityisille toimijoille ja heikentävät palvelujen laatua. Ehkä olisi jo aika irtaantua tästä sokeasta markkinauskosta?
Kaksi päivää ennakkoäänestyksen alkuun ja Turun Sanomien tilaama kannatuskysely povaa vaalitappiota vasemmistolle. Vasemmistoliiton valtuustopaikat jäisi gallupin mukaan kahdeksaan, mikä kyllä olisi valtava pettymys. Heikki Talvitien siirryttyä demareista meillähän on ollut yksitoista edustajaa nykyisessä valtuustossa, eli takapakkia tulisi melkoisesti.
No, gallupit on yksi juttu ja vaalit toinen, ja kannatuksen lasku mahtuu virhemarginaalin haarukkaan. Pieniltä firmoilta tilatut gallupit ovat myös vuosien mittaan aliarvioineet Vasemmistoliiton kannatuksen, lienee kyse otoksen valikoitumiseen liittyvistä ongelmista. Silti näkymät kyllä huolestuttavat minua. Enemmän kuin huolestuttavat, pikemmin masentavat minua. Minulla elää niin vahvana usko siitä että vahvaa Vasemmistoliittoa ehdottomasti tarvittaisiin tilanteessa missä minä koen että yhteiskunnallinen ilmapiiri koko ajan kovenee. Pääministerimme ärtyneisyys siitä että joku edes haluaa puhua köyhistä on mielestäni aika kuvaava esimerkki, olemme tilanteessa missä pitää puhua innovaatioista ja huippuyksiköistä, ja heikko-osaisista puhuminen on vanhanaikaista. Tämän päivän hesarissa kansanterveyslaitoksen tutkija Timo Partanen puhuu univajeesta uutena kansantautina, ja määrittelee syyksi siihen työelämään liittyvät muutokset. Reagoidaanko tähän tai niihin satoihin vastaaviin uutisiin? Eipä tietenkään, koska ihmisten hyvinvointi ei mahdu kilpailuyhteiskunnan sananvarastoon. Kilpaillessa unen tarve on toissijaista, ja joustavuus on kaikki kaikessa.
Mutta gallupeista siis piti puhua. Kai tässä voi olettaa että kansainvälinen finanssikriisikin pelottaa kansalaisia, ja ihmisten mielikuvissa vasemmistolainen talouspolitiikka merkitsisi suuria menolisäyksiä. Tavallaan se on tottakin, joillekin sektoreille, kuten vanhustenhoitoon, toivomme lisäpanostusta vaikka panostus ei taloudellisessa mielessä maksaisi itseään takaisin. Mutta ennen kaikkea vasemmistolainen talouspolitiikka merkitsee priorisointia, ja vasemmistolaisissa priorisoinneissa ei puhuta pennisilloista tai upouusista kerskakongressihalleista tai toriparkeista, vaan ensisijaisesti kansalaisten hyvinvointiin ja kestävään kehitykseen panostavista toimenpiteistä. Kokoomushan on onnistuneesti rummuttanut sitä että Turku on kriisissä ja että nyt julkista sektoria pitää leikata ja menoraameja kiristää. Jotenkin on vaan jäänyt taka-alalle että tätä politiikkaa on jo harrastettu aika kauan, eikä sitä politiikkaa jatkamalla näy mitään päätepistettä leikkaamisille ja kiristämisille. Neljä vuotta sitten olin ensimmäistä kertaa ehdolla kunnallisvaaleissa, ja silloinkin puhuttiin leikkausten tarpeesta. No, vaalien jälkeen ryhdyttiin tuumasta toimeen, ja Kokoomuksen johdolla talouden tervehdyttämiseksi tehtiin ns hallitussopimus, jonka allerkirjoittivat kaikki puolueet vasemmistoliittoa lukuunottamatta. Nyt tätä tervehdyttämissopimusta on toteutettu neljä vuotta, ja minun mielestäni on ilmiselvää että Kokoomuksen ajamat menetelmät eivät tuo säästöjä. On kilpailutettu, on ulkoistettu, ollaan myyty ja supistettu. Ja yleinen taloussuhdanne siis on ollut hyvä viime vuosina. Silti nyt rummutetaan sitä että tilanne on vain pahentunut ja että pitää supistaa vielä enemmän. Eikö pian pitäisi tajuta että toimivat peruspalvelut ovat edellytys sille että sosiaalimenot eivät kasva? Eikä pitäisi tajuta että supistamalla näistä kaivamme itsellemme kuoppaa? Ja nyt puhun ainoastaan taloudellisesta perspektiivistä, vielä masentavammaksi tämä supistamispolitiikka muuttuu jos sitä tarkastelee moraalisesta näkökulmasta.
No, täytyy nostaa hattua kokoomuslaisille siinä mielessä että erittäin tehokkaasti ja taitavasti he onnistuvat pelaamaan mielikuvilla, ja saamaan aikaiseksi vaikutelman siitä että heidän ajamat vaihtoehdot ovat pakon sanelemat, ja että niitä vastaan on turha pyristellä. Kyllä minuunkin iskee välillä kyynisyys, ja ajatus siitä että pieni Markus/pieni Turku/pieni Suomi on vain ajopuu, jolle ainoaksi vaihtoehdoksi jää yrittää pysyä pinnalla globalisaation virtauksissa. Turun Sanomien galluplukemat vahvistavat tällaista vaikutelmaa, ja saa miettimään sitä ovatko kaikki muut jo luovuttaneet. Mutta onneksi historiasta löytyy isoja esimerkkejä siitä mitä yhdessä voi saada aikaiseksi, ja onneksi esimerkiksi Turun Vasemmistoliitosta löytyy vielä idealisteja jotka saavat temmattua minutkin mukaansa uskomaan että asioihin voi vaikuttaa. Nyt on vajaa kaksi viikkoa aikaa saada äänestäjätkin uskomaan tähän, ja haluankin toistaa joitakin viikkoja sitten lausumani kehotuksen: tell five to tell five. Jos sinä olet päättänyt äänestää Vasemmistoliittoa tulevissa vaaleissa olet jo tehnyt oikein hyvän ja hienon päätöksen. Mutta tämän lisäksi toivoisin että auttausit vielä sen verran että kerrot tästä päätöksestä viidelle tuntemallesi turkulaiselle, ja kehottaisit heitä tutustumaan vasemmistoliiton ehdokkaisiin. Kaikki ehdokkaat löytyvät osoitteesta www.turunvasemmistoliitto.fi/ehdokkaat.html.
Viime viikko on mennyt ruotsinkielisten ohjelmien tekemisessä ja ruotsiksi kampanjoinnin merkeissä joten suomeksi kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Aloittaessani tätä blogia ajattelin että kolmella kielellä kirjoittelu on hyvä idea mutta en tajunnut ottaa huomioon että se vaatii aika säännöllistä päivittämistä jotta olisi uutta tekstiä blogin lukijoille riippumatta siitä mitä kieltä he puhuvat. Nyt on tullut mieleen että jos minua ei tunne entuudestaan niin tämän blogin perusteella on ehkä hieman hankala hahmotella mielipiteitäni kaikkiin ajankohtaisiin kysymyksiin. Siksi haluan muistuttaa että minuun saa mielellään ottaa ihan henkilökohtaisesti yhteyttä jos miettii minun kantoja, puhelinnumero on 045-6350526, sähköpostini on mvarjonen@gmail.com. Ja vaalikoneista voi olla montaa mieltä, mutta saahan niistä jonkinmoisen kuvan siitä miten ajattelen eri kysymyksissä, joten vaalikonevastauksiani voi vaikka mennä katsomaan ylen, irc-gallerian, mtv3, turun sanomien, turkulaisen, citylehden tai åbo underrättelserin vaalikoneisiin/vaalikyselyihin.
Åbo Gröna Vänsterin vaaliohjelma on pääpiirteittän Vasemmistoliiton kunnallisjärjestön ohjelman kaltainen, mutta joitakin ”omiakin” asioita olemme ruotsinkielisten ehdokkaiden kesken halunneet painottaa. Yksi meidän osaamisalue on ruotsinkielisen Turun olosuhteiden tunteminen, ja näitä olosuhteita on kyllä hyvä tuntea, koska esimerkiksi erityisopetusjärjestelyt kouluissa eivät ruotsinkielisellä puolella voi olla samanlaisia kuin suomenkielisellä puolella koska oppilasmäärät ovat niin paljon alhaisempia. Mielestäni on myös tärkeä korostaa että ruotsinkielisellä puolella oppilasmäärät ovat kasvamassa ja koulut tulossa ahtaiksi, kun suomenkielisten koulujen haasteena ovat laskevat oppilasmäärät. Eli ruotsinkielisyys on asia joka korostuu Åbo Gröna Vänsterin toiminnassa vaikka RKP:n kanssa meillä ei välttämättä ole hirveän paljon yhteistä.
Toinen asia joka korostuu on ympäristökysymykset. Nimikin velvoittaa siihen, paikallisjärjestömme on olemassaolonsa aikana ollut edelläkävijä ympäristöpolitiikassa. Tämän vuoden kuntavaaliohjelmassa olemme m.m. nostaneet esille kasviskeskiviikon. Haluaisimme että kouluissa, sairaaloissa, päiväkodeissa, vanhainkodeissa yms rohkeammin tarjottaisiin kasvisruokaa säännöllisesti. Tämä linjaus ei ole ollenkaan eläinten oikeuksien etiikkaan liittyvää, siinä asiassa minä ainakin ajattelen niin että jokainen itse saa muodostaa oman mielipiteensä. Tämä linjaus liittyy yksinomaan ekologiaan, eli siihen että lihan tuottamiseen kuluu energiaa erittäin paljon, ja että tästä syystä lihan kulutusta olisi hyvä vähentää. Tällaiset linjaukset tietysti sotivat aikasempia elämäntapojamme vastaan, mutta Åbo Gröna Vänster kokee että kestävä kehitys asettaa haasteita joihan vastatakseen tulee kyetä muuttamaan aikasempia ajattelumallejaan.
Toriparkin ollako vai eikö olla on yksi syksyn suuria intohimoja herättäviä kysymyksiä Turussa, ja välillä tulee mietittyä onko asialla ehkä sittenkään niin iso vaikutus ihmisten arkeen kuin mitä keskustelusta voisi kuvitella. Kyllähän kaupunkilaisten hyvinvointia ajatellen esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelut koskettavat ihimsten arkea toriparkkiratkaisua enemmän. Minulle toriparkista on silti tullut iso ja erittäin tärkeä periaatteellinen kysymys johon kytkeytyy monta eri ulottuvuutta. Yksi puoli asiasta on kysymys siitä voiko hienoja juhlapuheita (vaalipuheita) ympäristösuojelun tärkeydestä ottaa tosissaan jos samaiset puheita pitävät henkilöt sitten kumminkin täysin pokkana ovat päätöksillään lisäämässä yksityisautoilua. Turkukin on esimerkiksi allekirjoittanut Aalborgin sopimuksen, jossa todetaan tavoitteeksi yksityisautoilun vähentämisen. Ovatko sopimukset siis vain kosmetiikkaa?
Tuossa olikin oikeastaan jo kaksi puolta, ympäristönsuojelu ja poliitikkojen uskottavuus. Kolmas ulottuvuus on minun silmissäni melkein kaikista vakavin, koska se liittyy niin keskeisesti demokratian toimivuuteen ja siihen kenen edustajia luottamuksentointen haltijat oikein ovat.
Tähän kolmanteen ulottuvuuteen liittyy kysymys siitä miksi emme voi laajentaa Louhea jos tosiaan haluamme lisää parkkimahdollisuuksia keskustaan. Miksi torin alle pitää mennä kaivamaan vaikka siihen liittyy niin paljon epävarmuustekijöitä? Jos unohdetaan ympäristöargumentit, jos unohdetaan autojen vaikutus keskustan viihtyvyyteen, kuvitellaan että autot ovat terveydelle ja ympäristölle hyödyllisiä, ne tuoksuvat vaikka vadelmalle eivätkä joudu onnettomuuksiin koskaan ja niitten valmistuksessakaan ei kulu luonnonresursseja. Lyhyesti siis: kuvitellaan että autoihin ei liity yhtään mitään haittavaikutuksia. Miksi en ole kuullut yhtään järkevää argumenttia siitä miksi tuohon torin alle pitää mennä sörkkimään, miksi toriparkkia ajavat tahot eivät edes halua tutkia Louhen laajentamisen mahdollisuutta? Tulee sellainen tunne että joku haluaa nimenomaan päästä kaivamaan tuonne torin alle, siinähän tosiaan savessa riittää puurtamista…
Hypätään hieman toiseen aiheeseen. 1960-70 -luvuilla Turku ja Tampere olivat suunnilleen samankokoisia kaupunkeja, tänä päivänä taas Turku kärsii muuttotappiosta, ja Tampereen asukasmäärä on tyyliin 30000 henkilöä isompi kuin Turun. Yksi syy Tampereen Turkua nopeampaan kasvuun on kaavoituspolitiikka, pitkän aikaa Turussa kaavoitettiin ainoastaan kerrostaloille, vaikka ihmiset halusivat omakotikaavoitusta.
Miten tämä liittyy toriparkkiin? Eri rakennusfirmat ja grynderit olivat kuulemani mukaan vahvasti mukana painostamassa juuri sen tyyppistä kerrostalokaavoitusta koska tämä takasi heille isoja rakennusprojekteja ja hyvää tiliä. Osassa tapauksista voi puhua myös suorasta korruptiosta, ja joka tapauksessa siitä kaavoituspolitiikasta hyötyvillä oli erittäin vahva vaikutusvalta kaavoitukseen.
Toriparkkikin on erittäin mittava rakennusurakka, ja tässäkin minun mielestäni on kyse projektista joka kehittää kaupunkia tavalla joka on asukkaiden toiveiden vastainen. Tämäkin on projekti jolla on kauaskantoisia vaikutuksia, keskusta toriparkkineen on ihan toisenlainen kuin keskusta ilman toriparkkia. Eli mielestäni tässä on kyse siitä kaikkein tärkeimmästä ulottuvuudesta, eli siitä kenen etuja päättäjät ajavat, kaupunkilaisten vaiko rakennuttajien/kiinteistönomistajien/gryndereiden/autoteollisuuden?
No, onhan niitä kaupunkilaisiakin jotka haluavat toriparkin, mutta he ovat kyllä vähemmistönä. Ylen kuntavaalikoneessa 142 ehdokasta ovat vastanneet väitteeseen ”Turun kauppatorin alle tulee rakentaa yksityisellä rahoituksella pysäköintilaitos” että ovat täysin tai jokseenkin samaa mieltä. Tämä on hieman vajaa kolmannes vaalikoneeseen vastanneista 439 ehdokkaasta Turussa. Itse asiassa nyt intouduin katsomaan puolueittain mitä mieltä ollaan. Vasemmistoliitosta 5 ehdokasta on kaupunkiohjelman vastaisesti toriparkin puolesta, 76 vaalikoneeseen vastanneista sitä vastaan. Vihreistä (81) ja Senioripuolueesta (1) kaikki ovat toriparkkia vastaan. Kokoomuksella taas 67 puolesta, 25 vastaan. Demareilla 25 puolesta, 45 vastaan (mutta heillä näköjään 30 ehdokasta on jättänyt vastaamatta koneeseen). RKP:lla ja Keskustalla on pieni enemmistö toriparkin puolesta. Joka tapauksessa ehdokkaissa vain vähemmistö haluaa toriparkin, vaikka yksityiset rahoittaisivatkin sen, ja uskon että tämä otanta vastaa aika hyvin kaupunkilaisten mietteitä. Ongelmana on että kun katsoo esimerkiksi demareiden tai rkp:n parkkiluolan puolesta olevia, niin huomaa että heidän joukossa seisoo aika suuri osa heidän puolueorganisaation vaikutusvaltaisimpaa porukkaa. Eli vaikka demareiden ehdokkaista suuri osa on toriparkkia vastaan niin he voivat silti valtuustossa heidän ryhmäkurinsa johdosta äänestää yksimielisesti toriparkin puolesta. Kokoomuksen, keskustan, rkp:n tehdessä samoin niin ollaankin sitten tilanteessa jossa rakennuttajille riittää taas töitä pitkäksi aikaa oikein paraatipaikalla. Ja Turun Sanomat iloitsee siitä että heidän torin nurkan kiinteistön arvo kasvaa…
Tästä aiheesta voisin jatkaa jauhamista vaikka kuinka kauan, ja näitä argumentteja toriparkin rakentamista vastaan löytyy minun mielestäni loputtomiin. Täytyy vain toivoa että tässä asiassa päädytään kaupunkilaisten toiveita vastaavaan ratkaisuun.
Taisin jossain vaiheessa jo mainita että olen ammatiltani psykologi, ja että olen työskennellyt lyhyempiä jaksoja koulupsykologina Kirkkonummella. Tällä hetkellä olen Åbo Akademilla töissä, mutta ajatuksenani on koko ajan ollut että en halua juuttua akateemiseen maailmaan vaan että haluaisin töihin ”kentälle” lasten pariin. Tämä toive palautui mieleen eilisessä opetuslautakunnan ruotsinkielisen jaoston kokouksessa, kun käsiteltiin ensi vuoden budjettiesitystä.
Budjettiesityksen ulkopuolella oltiin nostettu esille ehdotus m.m. uuden koulupsykologin palkkaamiseksi suomenkielisille lukioille. Turussa ensimmäinen lukioihin sijoitettu psykologi aloitti työt tänä syksynä, ja eilisen erittäin alustavan ehdotuksen mukaan toinen voisi aloittaa ensi syksynä. Ruotsinkielisessä lukiossa Katedralskolanissa koulupsykologia ei ole, vaikka tarvetta takuulla olisi.
Tämä mielessäni heitin ilmoille ajatuksen siitä että uuteen mahdolliseen virkaan voisi kuulua vastuualueena myös Katedralskolan, eli osa psykologin virasta olisi sijoitettu ruotsinkieliselle opetuspuolelle. Koko virka siis on täysin valmisteluvaiheessa eikä sitä ole sisälletty budjettiin, en tiedä löytyykö asialle poliittista tahtoa tällä hetkellä (vaalit kylläkin tulossa eli ehkä löytyy…) eikä asiasta päätä ruotsinkielinen jaosto vaan kaupunginvaltuusto. Ajatuksena minun heittoni silti tuntui ihan varteenotettavalta koska koulupsykologi voisi saada paljon hyvää aikaiseksi myös ruotsinkielisessä lukiossa. Mutta hetken kuluttua minulle tuli mieleen että minä en ehkä ole oikea henkilö tämän asian ajamiseksi.
Henkilökohtaisena ongelmanani on nimittäin että jos tällainen kaksikielinen virka perustettaisiin, niin ensi syksyisestä elämäntilanteestani riippuen voisi olla hyvinkin mahdollista en hakisin sellaista virkaa. Ja mikäli virka perustettaisiin kaksikielisenä niin omat mahdollisuuteni saada työ kasvaisivat luultavasti merkittävästi koska olen jo Kirkkonummellakin työskennellyt sekä ruotsin- että suomenkielisen opetustoimen puolella ja olen käytännössä liki täysin kaksikielinen. Eli nyt jos rupeaisin rummuttamaan tämän vaihtoehdon puolesta niin ajaisin tavallaan omaa(kin) etuani ja se ei näissä poliittisissa ympyröissä tunnu oikein hyvältä.
No, minä en ole tässä asiassa päättävässä asemassa eivätkä mitkään jääviyskriteerit muutenkaan täyttyisi kun kyse on ainoastaan siitä että tulevaisuudessa ehkä hakisin kyseistä virkaa eli ei tässä nyt mikään suurempi itsetutkiskelun paikka ole. Mutta silti tästä tuli pieni muistutus ainakin siitä että vaalien jälkeen minun pitää ehkä miettiä aika tarkasti haluanko pyrkiä johonkin lautakuntaan ja mikäli kyllä niin mihin. Opetuslautakunnan ruotsinkielisessä jaostossa olen kokenut että minulla on ollut aika paljonkin annettavaa koska omien työkokemuksieni kautta olen saanut jonkinmoista asiantuntijuutta (olen psykologin lisäksi joitakin vuosia sitten toiminut erityisluokanopettajana ja myös luokanopettajana) mutta jos ehkä olen hakeutumassa koulupuolelle töihin niin opetuslautakunta ei minulle oikein sovi. Toisaalta olen nytkin jo hakenut töitä sosiaalipuolelta eli uusi yhdistetty sosiaali- ja terveyslautakuntakaan ei minulle ehkä myöskään sovi, ja nämä lautakunnat kumminkin tuntuisivat sellaisilta joissa minulla voisi olla eniten annettavaa. No, nämä asiat ratkotaan vasta vaalien jälkeen mutta jotenkin tuntuu siltä että minulla tulisi ehkä olla joku suunnitelma jo tässä vaiheessa.
Vielä tuohon psykologin virkaan liittyen niin ajattelen nyt että voin nostaa asian esille Åbo Gröna Vänsterin jäsenten kanssa ja että yhdessä miettisimme haluammeko me ryhmänä pitää tällaista mahdollista vaihtoehtoa esillä. Jos muut ovat sitä mieltä että se on hyvä idea niin sitten teemme näin, mutta omakohtaiset lobbaukset taidan jättää siihen.
Hei tällä viikolla ja tulevina viikkoina on siis erittäin paljon ohjelmaa koko ajan. Tänä iltana Åbo Akademin uusien opiskelijoiden tilaisuudessa Kårenilla Åbo Gröna Vänster esittäytyy ja Cats on Fire esiintyy. Lauantaina taas on Vasemmistoliiton vaalistarttijuhlat Ravintola Koulussa, siellä paikalla meidän paikallisjärjestöjä ja ehdokkaita. Jaakko Palviaisen ja Heikkisen Lajusen duo sekä Ahti Saarinen esiintyvät alakerrassa kello 18-20, yläkerrassa kello 20 alkaen Kalevi Kivistö ja Mirka Muukkonen pitävät puheita, ja Marjo Leinonen & Sami Vettenranta sekä Raaka-Arska (Ari Numminen & co) esiintyvät, tilaisuuden juontaa Petri Rajala. Ja muistutuksena vielä että Åbo Gröna Vänsterin omat vaalibileet ovat Dynamossa lauantaina 11.10, esiintyjinä mm Heidi von Wright, Mattias Björkas Cats on Firestä, sekä Stiff Lip.
