under my skin
A fond farewell
Kommentera
Min politiska karriär i Åbo är över åtminstone för denna gång (utan desto större skandaler eller drama, jag har tagit emot ett jobb i Esbo och kommer att börja jobba som gymnasiepsykolog där fr.o.m. februari) och därför tror jag det är dags att helt och hållet avsluta mitt bloggskrivande här. Just nu känns det egentligen ganska skönt att inte behöva involvera sej så mycket i Åbopolitiken, såpass sur har jag varit under de senaste veckorna då bibliotek har nedlagts, då socialdemokraterna tydligen vänt jackan när det gäller torgparkeringen, då Vf har fått nöja sej med bifigurens roll när förtroendeuppdrag har fördelats och ledartrojkor har utropat sej. Men visst är det nostalgiskt och ledsamt också, och jag kommer att sakna många av er som jag har kommit i kontakt med under de senaste åren. Mitt bloggande kanske fortsätter i någon form på Åbo Gröna Vänsters blogg, http://abogronavanster.wordpress.com/.
Nyt siis on varmistunut että aloitan työt Espoossa helmikuussa, ja bloggaamiseni loppuu ainakin tältä erää tähän. Kiitos kaikille kunnallispolitiikassa tapaamilleni tovereille, turkulaista politiikkaa en välttämättä tule kaipaamaan mutta teitä mahtavia ihmisiä kyllä. Voikaa hyvin, tsemppiä ja jaksamista kaikkiin poliittisiin vääntöihin!
Edit: Om någon känner till en trevlig lägenhet i Hfors som jag skulle få hyra/köpa så tipsa mej gärna, jag söker hem där nu. Eli jos joku sattuu tietämään vapaan kämpän Helsingista niin siitä saa erittäin mielellään vihjaista minulle, etsin siis nyt kotia sieltäpäin.
Miksi Markus?
Kommentera
Neljä vuotta sitten taisin saada jotain tyyliin 70 ääntä, määrä joka itse asiassa silloin oli oikein positiivinen yllätys. Silloin olin aika äskettäin muuttanut Turkuun, ja paikallispolitiikantuntemukseni oli aika hataralla pohjalla. Taisinkin silloin ennen kaikkea saada ääniä sillä että tutut tai puolitutut ajattelivat minun olevan hyvä tyyppi.
Valtuustoon en tietysti sellaisella äänimäärällä päässyt mutta silti itse uskaltaisin väittää että olen osoittanut olleeni näiden 70 henkilön luottamuksen arvoinen. Jos esimerkiksi aikaa käytetään mittarina, niin varovaisen arvioni mukaan olen käyttänyt aikaani poliittiseen toimintaan vähintään viisi tuntia viikossa. Neljän vuoden aikana tämä tekee yli 1000 tuntia, eli tämän arvion mukaan yksi ääni toi mukanaan yli 15 tuntia poliittista aktiviteettia minun puoleltani. No, tämähän ei kerro mahdollisista aikaansaannoksista yhtään mitään, mutta ehkä silti siitä että olen ottanut viime vaaleissa saamani luottamuksen erittäin tosissani, mahtavatko muut ehdokkaat tarjota yhtä hyvää aika/ääni -suhdetta?
Valtuustoon päästäkseni minun tulisi kolmin- tai nelinkertaistaa äänimääräni viime vaaleista ja kyllähän minun realistina täytyy sanoa että tämä on aika epätodennäköistä. Minun on vaikea kuvitella mistä nämä kaikki äänet tulisivat, ennen kaikkea kun ottaa huomioon että suuri osa heistä jotka viimeksi äänestivät minua taisivat olla Åbo Akademin opiskelijoita jotka nyt ovat jo ehtineet valmistua ja muuttaa muualle. Viimeksi olin lisäksi Annika Lapintien ohella ainut ”ruotsinkielinen” ehdokas, kun meitä nyt on neljä, eli tämäkin taitaa vaikuttaa minun omaan vaalitulokseen. Mutta oman pärjäämiseni puolesta tällä kertaa puhuu tietysti se että minulla nyt on takana neljä erittäin aktiivista vuotta. Olen mielestäni tehnyt hyvää työtä, ja luulisin että nyt voin saada myös muita kuin ”hyvä tyyppi” ääniä. Ja itse asiassa olenkin nyt kampanjan aikana törmännyt ihan minulle tuntemattomiinkin ihmisiin jotka ovat sanoneet äänestäneensä/äänestävänsä minua, ja monet kaverit ovat myös minua optimistisempia minun läpimenoni suhteen. Eli mahdotonta läpimeno ei ole, mutta siihen tosiaan tarvitsen niitä ääniä, eli jos sinä joka luet tämän et ole vielä päättänyt ketä äänestät niin voisit ehkä harkita minua?
Hmm, tuollaisen pyynnön jälkeen kai pitäisi keksiä argumentteja sille että minä olen äänien arvoinen ehdokas. Ilkka Kanervaa mainostetaan näissä vaaleissa ihmisenä. No, minäkin olen ihminen, ja kaiken lisäksi aika hyvän arvostelukyvyn ja korkean moraalin omaava ihminen. Heh, kampanjan viime hetkillä sorrun populistiseen törkykampanjointiin, ensin Mäenpää ja nyt Kanerva…
Nojoo, jos silti ihan lyhyesti yritän vastata kysymykseen Miksi Markus. Tuosta omasta järkevyydestäni olen puhunut jo jossain vaiheessa, mutta toistetaan se nyt silti, olen järkevä tyyppi ja vaikka blogissa nyt välillä vitsailen asioista niin poliittiset päätökset otan erittäin tosissani. Äänestyspäätöksensä jo tehnyt kaveri joka kuuluu heihin jotka luulevat minun nyt pääsevän valtuustoon perusteli oman luulonsa sillä että ainakin tuttavapiirissä minua pidetään ennen kaikkea luotettavana. Minä ehkä en ole maailman karismaattisin puhuja tai räiskyvin tyyppi, mutta olen vilpitön ja rehellinen ja kun lupaan että yritän tehdä parhaani ihmiset myös luottavat siihen ja uskovat että voin saada jotain aikaiseksi. Sitten jos vielä lainataan Kokoomuksen käyttämiä sloganeita niin heidän tekijänaisia ja miehiä sopii minuun aika hyvin, minä osaan olla aika aikaansaava, ja esimerkiksi viimeisten vuosien aikana olen järjestänyt kaikkea mahdollista vuosittaisista musiikkifestivaaleista (törttöilyrock) vasemmistotapaamisiin ja keskustelutilaisuuksiin, olen perustanut (ja haudannut) nettilehden (kramp), olen herättänyt henkiin nukkuvan puolueosaston Åbo Gröna Vänsterin, olen mukana tekemässä kulttuurilehteä (Magasin Brun), toimin lukuisissa järjestöissä ja luottamustoimissa, olen mukana monessa. Eli jos äänestät minua äänesi menee aktiiviselle toimijalle ja tekijälle, joka silti myös osaa pysähtyä ja ajatella asiat läpi kunnolla.
Tuohon päättyy tämän vuoden vaalikampanjani. Kiitos kaikille ihanille ihmisille tuesta ja kannustuksesta, kiitos hienoille kanssaehdokkaille joita olen tavannut toreilla ja tapahtumissa. Ja kiitos teille jotka äänestävät/äänestivät minua, äänensä antaminen on iso luottamuksen osoitus ja arvostan sitä erittäin paljon.
Kaikille tukijoille/lukijoille vielä tiedoksi että Vasemmistoliiton vaalivalvojaiset ovat Ravintola Koulussa huomenna kello seitsemästä eteenpäin. Itse ilmaannun paikalle heti kun olen saanut Peltolan Ammatikoulun vaalialueen äänet laskettua, eli joskus puoli kymmenen aikoihin ehkä. Olisi kiva saada purkaa jälkivaalifiiliksiä yhdessä, eli tervetuloa kaikki sinne.
Kiss of death
Kommentera
Jo tässä vaiheessa tiedän mikä oma tunnelmani tulee olemaan sunnuntaina ääntenlaskun alettua. Sunnuntaina tulen olemaan turhautunut ja tuskastunut. Olen nyt istunut vaalilautakunnassa aika monet vaalit, ja joka kerta ääniä laskiessani nämä tunteet ovat olleet päällimmäisinä, ihan riippumatta siitä miten omat suosikkiehdokkaani ovat pärjänneet. Tälläkin kertaa olen aika varma siitä että tuskastuneisuus ja turhautuneisuus pukkaa pintaan viimeistään siinä vaiheessa kun itse avaan ensimmäisen äänestyslipun johon huomaan äänestäjän raapustaneen jonkun minun inhokkiehdokkaani numeron. Hölmö äänestyskäyttäytyminen tulee nimittäin niin konkreettiseksi kun näen että joku tosiaan on vaivautunut paikan päälle kirjoittaakseen jonkun ällöukon numeron äänestyslippuun. Masentavaa, äänestäkää nyt hyvät ihmiset vaikka mieluummin tyhjää kuin huonoa ehdokasta…
Ajattelin ensin listata kaikki inhokkiehdokkaani tähän, mutta päätin sitten että tällä kertaa yrittäisin positiivisempaa lähestymistapaa. Ehkä tällä tapaa itsekin pystyn näkemään ne hyvät asiat sitten sunnuntaina. Eli nyt teen sitten tähän listan joistakin eri puolueiden omasta mielestäni hyvistä ehdokkaista. Aika sattumanvaraistahan kyllä on kehen minä olen törmännyt viime vuosien aikana, mutta ei se mitään, valintakriteerinikin ovat aika sattumanvaraisia eli tämä lista nyt loppujen lopuksi ei ole oikeastaan minkään arvoinen…
Vasemmistoliitosta löytyy jokunen ehdokas jonka näkemyksiä minä en jaa, mutta suuri osa ehdokkaista on sellaisia joita voisin harkita äänestäväni. Pirjo Rinteen ja Mirja Kautosen nostan tässä yhteydessä esille, koska olen kokenut että he ovat olleet erityisen kannustavia esimerkkejä minulle tullessani mukaan puoluetoimintaan. Neljä vuotta sitten olin ajoittain aika hukassa (no, kyllä minä vieläkin voin olla hukassa, mutta nyt ainakin tiedän keneltä kannattaa kysyä ja mitä jos tarvitsen neuvoja) ja kokeneempien kannustus oli tärkeässä osassa siinä että koin puoluetoiminnassa mukana olemisen mielekkäänä. Eli Pirjo ja Mirja ovat hyviä ehdokkaita ja hyviä tyyppejä, kaksi monen joukossa puolueessamme.
Sitten kommunistinen puolue. Aika moni heistä on tuttu tai puolituttu, mutta kai puheenjohtaja Kaija Kiessling on ehdokkaista se joka kuulemissani puheenvuoroissa on vaikuttanut pätevimmältä. Hyviä tyyppejä puolueessa on varmaan paljonkin mutta itse olen sen verran perusrauhallinen että koen että räväköitäkin mielipiteitä on hyvä osata esittää maltillisesti.
Hmm, RKP. Kyllä minä ihan aidosti pidän Stefan Wallinista, enkä pahastu siitä että hänet valitaan valtuustoon. Sama itse asiassa pätee Christel von Frenckell-Rambergiin, vaikka hänen kohdallaan arvomaailma on jo aika kaukana omastani. Ja sitoutumaton ehdokas Mira Karrasch on erittäin mukava työkaverini jonka ajatukset aika monessa asiassa lienevät erittäin kaukana RKP:n oikeistolaisimpien ehdokkaiden ajatuksista, eli Mirallekin toivon vaalimenestystä.
Sitten Vihreät. Sielläkin on tosi paljon hyviä tyyppejä ehdolla, mutta heidän listoilta voisivat esimerkiksi Tommi Parkko ja Elina Rantanen mielestäni päästä läpi. Parkko on mielestäni tehnyt hyvää työtä Kulttuurilautakunnassa, Rantanen on toiminut ympäristö- ja kaavoituslautakunnassa sekä valtuustossa ja olen tavannut hänet jossain Meidän Turku -tilaisuudessa, ja pätevältä hänkin vaikuttaa. Plussana Rantasella myös nopea reagointi tuohon kestovaippahässäkkään pari viikkoa sitten.
Huhhuh, tämä olikin vaikeampaa kuin mitä kuvittelin. Nyt on vuorossa Kokoomus. Pauli Kossila nyt ajattelee puolueensa linjasta poikkeavalla tavalla esimerkiksi Raunistulan kaavasta tai kulttuurista ylipäänsä, mutta… …no, vaikeaa tämä on. Kokoomuksesta olisi kyllä erittäin helppo listata inhokkeja, ja heidän ehdokaslistaa katsoessani tunnen nytkin tuota turhautuneisuuden tunnetta joka tullee nousemaan pintaan ääniä laskiessa. Noh, ehkä kolmikko Maija Perho, Minna Arve, ja Klaus Rytöhonka voisi olla ok. Täyttä hakuammuntaa tämä, ei minulla itse asiassa ole tarkkaa kuvaa näiden pätevyydestä, Rytöhonkakin pääsi mukaan ainoastaan futistaustansa ansiosta koska futis on kivaa… Kyllä varmaan Kokoomuksellakin on ihan hyviä ehdokkaita, mutta en ole tarpeeksi perillä heistä tietääkseni ketä.
No, se kyllä siis pätee muihinkin puolueisiin. Vasemmistoliiton tunnen hyvin, Vihreitä ja Kommunisteja tapaan aina vähän väliä eri tapahtumissa, ja RKP:tä tunnen aika hyvin kielitaustastani johtuen. Muiden kanssa liikun ihan eri piireissä, ja haluaisin perustaa nämä listaukseni omakohtaisiin kokemuksiin.
No, jatketaan. Itsenäisyyspuolueesta en osaa sanoa yhtään mitään. Senioripuolueen Urmas Mikkosen kanssa olin jakamassa jumbosijaa Turun Sanomien nuorisotietovisassa, ihan vekkulilta ja hauskalta tyypiltä hän vaikutti.
Demarit, totatota. Piia Elo on vaikuttanut hyvältä ehdokkaalta, ja Kristian Karrasch on RKP:n Mira Karraschin kanssa naimisissa ja varmasti hyvä tyyppi myös.
Eteenpäin. Tai siis hmm. Törmäsin Keskustaan (olen näitä käynyt läpi numerojärjestyksessä) ja huomaan ensinnäkin että minun pitäisi mennä nukkumaan jo ja toisekseen että tässä vaiheessa arpominen menee jo niin pitkälle että suosikkiehdokaskriteeri olisi jotain tyyliin ”hauska nimi” tai vastaavaa, ne ehdokkaat jotka Keskustan listalta tiedän eivät ole minua millään tavalla vakuuttaneet. Pitää taas sanoa että varmaan hyviä tyyppejä löytyy silti.
Työväenpuolueesta olen kyllä tavannut molemmat ehdokkaat Luukkonen, ihan mukavilta ja järkeviltä muistaakseni ovat vaikuttaneet. Sitten tulevat Perussuomalaiset, Kristilliset, Sinivalkoiset ja vielä yksi valitsijayhdistyksen ehdokas. Ehkä joku Kristillinen tuonne valtuustoon mahtuisi ja tuosta valitsijayhdistyksestä en tiedä mitään. Perussuomalaiset ja SKS saisivat minun puolestani jäädä äänittä.
Heh, vähän loppui into tässä loppua kohden, mutta tulipahan ainakin selattua läpi muiden puolueiden ehdokaslistat. Kyllä täytyy sanoa että meidän Vasemmistoliiton lista on vahva tässä vertailussa, jos minä saisin päättää niin vähintään puolet meistä menisi heittämällä valtuustoon…
Markkinausko
Kommentera
No niin, nyt on sitten ennakoäänestys käynnissä. Muutenkin on ihan tarpeeksi jännitystä elämässä tällä hetkellä, huomenna osallistun johonkin Turun Sanomien ”tietävätkö kunnallisvaaliehdokkaat mistään mitään” -juttuun, jossa meidän yleistietoutta kai testataan, pieni pelko puserossa on että menen vastaamaan väärin johonkin milloin Suomi itsenäistyi-tyyppiseen kysymykseen. Tuohon kyllä siis tiedän vastauksen ja kyllä mulla ihan ok yleissivistys on mutta ainahan näitä aukkoja löytyy, enkä edes tiedä mistä aihealueesta meitä tentataan. No, kokemus sekin tulee joka tapauksessa olemaan, riippumatta miten menee.
Tämän lisäksi osallistun Amnestyn paneelikeskusteluun lauantaina, ja kyllä minä senkin koen haasteena koska en nyt erityisesti näistä paneelikeskusteluihin osallistumisista nauti. Tässä tosin on kyse aihealueesta (Turun palvelut ja naisiin kohdistuva väkivalta) jonka koen niin tärkeäksi että paikalla olisin joka tapauksessa, ja olen kumminkin perehtynyt näihin kysymyksiin sen verran hyvin että koen että minulla voisi myös olla keskustelussa jotain sanottavaa. Tilaisuus on lauantaina klo 14-16 uuden pääkirjaston studiossa.
Ja sitten vielä tämän lisäksi oli eilinen Suomi-Itävalta U21 -futiskarsintamatsi. Huikea ottelu (tosin pelin taso ei ollut paras mahdollinen mutta jännitystä riitti), ja huikea tunnelma. Ja joukkue siis teki historiaa etenemällä U21 EM-kisoihin.
Kirjoitin tuossa pari päivää sitten galluptuloksiin liittyen ihan sivulauseessa siitä että epäilin että kansainvälinen finanssikriisi ehkä saa ihmiset äänestämään oikeistolaisemmin, koska Kokoomuksen ja muiden ”nyt meillä ei ole varaa panostaa hyvinvointipalveluihin” kuullostaa vakuuttavalta. Siihen liittyen sitten kirjoitin että lähtökohdan tulisi olla että nyt meillä ei ole varaa olla panostamatta hyvinvointipalveluihin, ja että kyse loppujen lopuksi on priorisoinneista. Haluaisin vielä palata ihan tuohon ihmisten äänestyskäyttäytymiseen, sillä onhan se aika nurinkurinen. Finanssikriisihän on täysin oikeistolaisen markkinafundamentalistisen politiikan seuraamus. Koko asuntolainakupla USA:ssa on lähtenyt paisumaan siitä johtuen että ollaan sokeasti uskottu siihen että markkinat eivät tarvitse mitään säätelyä tai valvomista, vaan ollaan uskottu tai ainakin väitetty että markkinat ohjaavat itse itseään. Siitä syntyi sitten tämä iso kupla jossa lainoja myytiin eteenpäin ja vanhoja lainoja käytettiin uusien lainojen vakuuksina, ja kun asuntojen hinnannuosu tyrehtyi niin kupla puhkesi. Ja nyt kun tämä häikäilemätön markkinausko johti karilleajoon niin kutsutaan valtio ja veronmaksajat apuun.
Tällaisessa tilanteessa tuntuu oudolta että ihmiset haluaisivat turvautua oikeistopuolueisiin kunnallisvaaleissa, sillä onhan tässä paikallisen tason ulkoistamisessa kyse ihan samanlaisesta markkinauskosta joka globaaleilla markkinoilla nyt on johtanut kriisiin. Ja kuten jo kirjoitin tuossa aikaisemmassa tekstissäni, myös paikallisella tasolla ollaan jo saatu kokea että oikeistolaiset talousmenetelmät eivät tuo säästöjä kunnalle ja veronmaksajille, ne vain ohjaavat rahat yksityisille toimijoille ja heikentävät palvelujen laatua. Ehkä olisi jo aika irtaantua tästä sokeasta markkinauskosta?
Vaalikuumetta like it’s ‘94
Kommentera
Huhhuh, olen kyllä ehkä vähän liiankin paljon tempautunut mukaan tähän vaalityöhön, huomaan että kavereiden kanssa viettäessä iltaa tai kaupungilla liikkuessani tai tehdessäni oikeastaan mitä vain niin ajatukset palaavat politiikkaan ja vaaleihin vähän väliä. Huolestuttavin esimerkki taisi olla nyt 10 minuuttia sitten kun kävin soittamassa naapureitteni ovikelloa. Viime aikoina olen useita kertoja viikossa kuullut kiroilevan ja riehuvan miesäänen ylhäältäpäin, ja viimeistään eilen tajusin että se ei ole jumala vaan uudet naapurini.
Anteeksi ihan älyttömän huono vitsi, juuri kyseisestä naapurista johtuen olen tosi väsynyt…
Nojoo, takaisin asiaan. Sitähän tällaisissa tilanteissa rupeaa pelkäämään että huutamisen lisäksi tapahtuisi väkivaltaa mutta siihen viittaavia ääniä en ole kuullut, joten en aikaisemmin ole puuttunut tilanteeseen, koska olen riehumisesta huolimatta pystynyt nukkumaan ihan hyvin. Nyt viime yönä sitten kumminkin riehuminen häiritsi yöuniani sen verran paljon että kun huuto tänä iltana oli käynnissä kun tulin kotiin niin menin soittamaan ovikelloa ja kohteliaasti mutta aika tiukkasävyisesti sanoin olevani alakerran naapuri ja että miehen huudot kuuluivat erittäin hyvin alakertaan. Pariskunta kiitti minua ja keskustelu meni erittäin hyvin ja nyt huutoa ei kuulu, joten minun pitäisi olla tyytyväinen. Tai sitä ehkä olenkin, mutta asia joka huolestuttaa minua nyt jälkeenpäin on että mennessäni takaisin omaan asuntooni niin mieleen pompahti ajatus että olisikohan minun kannattanut antaa heille vähän vaalimateriaalia nyt kun kerran kävin soittamassa heidän ovikelloaan. Tyyliin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, nerokasta eikö totta? Kuukausi jäljellä vaaleihin ja vaikka nautinkin siitä että koko ajan on paljon tärkeältä tuntuvaa tekemistä niin ehkä voisi olla ihan hyvä saada nämä vaalit pois alta pikku hiljaa…
No tänään en ole muuten politiikkaa oikein miettinyt, on ollut niin paljon muuta tekemistä ja miettimistä, ja itse asiassa olin ehtinyt unohtaa että tänään myös saatiin ehdokasnumerot vaaleihin. 94 on minun numeroni, eikö se ole ihan mukava numero? Jos ei sillä numerolla menesty niin sitten ei kyllä menesty millään!
Ai niin toinenkin vastaavanlainen esimerkki muuten tulee mieleen päivän varrelta, kerrotaan nyt sekin vielä. Olen mukana järjestämässä punaisen ristin ruotsinkielisen jaoston nälkäpäivänkeräystä hansatalossa ja sain tänään ottaa hoitaakseni yhden keräysrupeaman koska siihen lupautunut henkilö oli sairastunut. Siinä sitten seisoin liivi päällä ja lipas kädessä akateemisen kirjakaupan ulkopuolella kun huomasin että viereeni lätsähti sylkeä. Yläpuolellani olevat nuoret teinipojat siellä pitivät hauskaa ja yrittivät sylkeä alapuolella olevien ihmisten päälle. Sylkemisen jälkeen he yrittivät piiloutua mutta ehdin nähdä heidät ja ensimmäinen ajatukseni oli että yrittäisin lähteä ylätasanteelle jotta voisin hieman puhutella heitä (sen verran paljon olen työskennellyt kouluissa että luulen että en koskaan pääse irti nuorisopoliisipiirteistäni, opettajan rooli on vieläkin yleensä päällä kaupungilla…). No, ilmiselvää on että he eivät jäisi kuuntelemaan minun keskustelunavausta vaan luultavasti juoksisivat karkuun. Ja tässä vaiheessa rupesin miettimään kuinka hölmöltä näyttäisi jos punaisen ristin kerääjä rahalipas kourassa jahtaisi teinejä ympäri hansataloa, ja tuli mieleen että sehän voisi olla jo melkein lööppikamaa. Ja seuraava ajatus sitten tietysti oli että se voisi olla ehdokkuuttani ajatellen ihan hyvä juttu…
No ei kai nyt sentään, ikävystynyttä hassutteluahan tuo on. Väsynyttä hassuttelua. Lupaan seuraavissa suomenkielisissä kirjoituksissani palata asialinjalle, tähän mennessä asiakeskustelu on taitanut olla ruotsiksi kirjoitettua täällä. Mutta nyt minun on aika nukkua, naapuritkin ovat pysytelleet täysin hiljaa jo puoli tuntia…
Uusi psykologin virka ja jääviys
Kommentera
Taisin jossain vaiheessa jo mainita että olen ammatiltani psykologi, ja että olen työskennellyt lyhyempiä jaksoja koulupsykologina Kirkkonummella. Tällä hetkellä olen Åbo Akademilla töissä, mutta ajatuksenani on koko ajan ollut että en halua juuttua akateemiseen maailmaan vaan että haluaisin töihin ”kentälle” lasten pariin. Tämä toive palautui mieleen eilisessä opetuslautakunnan ruotsinkielisen jaoston kokouksessa, kun käsiteltiin ensi vuoden budjettiesitystä.
Budjettiesityksen ulkopuolella oltiin nostettu esille ehdotus m.m. uuden koulupsykologin palkkaamiseksi suomenkielisille lukioille. Turussa ensimmäinen lukioihin sijoitettu psykologi aloitti työt tänä syksynä, ja eilisen erittäin alustavan ehdotuksen mukaan toinen voisi aloittaa ensi syksynä. Ruotsinkielisessä lukiossa Katedralskolanissa koulupsykologia ei ole, vaikka tarvetta takuulla olisi.
Tämä mielessäni heitin ilmoille ajatuksen siitä että uuteen mahdolliseen virkaan voisi kuulua vastuualueena myös Katedralskolan, eli osa psykologin virasta olisi sijoitettu ruotsinkieliselle opetuspuolelle. Koko virka siis on täysin valmisteluvaiheessa eikä sitä ole sisälletty budjettiin, en tiedä löytyykö asialle poliittista tahtoa tällä hetkellä (vaalit kylläkin tulossa eli ehkä löytyy…) eikä asiasta päätä ruotsinkielinen jaosto vaan kaupunginvaltuusto. Ajatuksena minun heittoni silti tuntui ihan varteenotettavalta koska koulupsykologi voisi saada paljon hyvää aikaiseksi myös ruotsinkielisessä lukiossa. Mutta hetken kuluttua minulle tuli mieleen että minä en ehkä ole oikea henkilö tämän asian ajamiseksi.
Henkilökohtaisena ongelmanani on nimittäin että jos tällainen kaksikielinen virka perustettaisiin, niin ensi syksyisestä elämäntilanteestani riippuen voisi olla hyvinkin mahdollista en hakisin sellaista virkaa. Ja mikäli virka perustettaisiin kaksikielisenä niin omat mahdollisuuteni saada työ kasvaisivat luultavasti merkittävästi koska olen jo Kirkkonummellakin työskennellyt sekä ruotsin- että suomenkielisen opetustoimen puolella ja olen käytännössä liki täysin kaksikielinen. Eli nyt jos rupeaisin rummuttamaan tämän vaihtoehdon puolesta niin ajaisin tavallaan omaa(kin) etuani ja se ei näissä poliittisissa ympyröissä tunnu oikein hyvältä.
No, minä en ole tässä asiassa päättävässä asemassa eivätkä mitkään jääviyskriteerit muutenkaan täyttyisi kun kyse on ainoastaan siitä että tulevaisuudessa ehkä hakisin kyseistä virkaa eli ei tässä nyt mikään suurempi itsetutkiskelun paikka ole. Mutta silti tästä tuli pieni muistutus ainakin siitä että vaalien jälkeen minun pitää ehkä miettiä aika tarkasti haluanko pyrkiä johonkin lautakuntaan ja mikäli kyllä niin mihin. Opetuslautakunnan ruotsinkielisessä jaostossa olen kokenut että minulla on ollut aika paljonkin annettavaa koska omien työkokemuksieni kautta olen saanut jonkinmoista asiantuntijuutta (olen psykologin lisäksi joitakin vuosia sitten toiminut erityisluokanopettajana ja myös luokanopettajana) mutta jos ehkä olen hakeutumassa koulupuolelle töihin niin opetuslautakunta ei minulle oikein sovi. Toisaalta olen nytkin jo hakenut töitä sosiaalipuolelta eli uusi yhdistetty sosiaali- ja terveyslautakuntakaan ei minulle ehkä myöskään sovi, ja nämä lautakunnat kumminkin tuntuisivat sellaisilta joissa minulla voisi olla eniten annettavaa. No, nämä asiat ratkotaan vasta vaalien jälkeen mutta jotenkin tuntuu siltä että minulla tulisi ehkä olla joku suunnitelma jo tässä vaiheessa.
Vielä tuohon psykologin virkaan liittyen niin ajattelen nyt että voin nostaa asian esille Åbo Gröna Vänsterin jäsenten kanssa ja että yhdessä miettisimme haluammeko me ryhmänä pitää tällaista mahdollista vaihtoehtoa esillä. Jos muut ovat sitä mieltä että se on hyvä idea niin sitten teemme näin, mutta omakohtaiset lobbaukset taidan jättää siihen.
Hei tällä viikolla ja tulevina viikkoina on siis erittäin paljon ohjelmaa koko ajan. Tänä iltana Åbo Akademin uusien opiskelijoiden tilaisuudessa Kårenilla Åbo Gröna Vänster esittäytyy ja Cats on Fire esiintyy. Lauantaina taas on Vasemmistoliiton vaalistarttijuhlat Ravintola Koulussa, siellä paikalla meidän paikallisjärjestöjä ja ehdokkaita. Jaakko Palviaisen ja Heikkisen Lajusen duo sekä Ahti Saarinen esiintyvät alakerrassa kello 18-20, yläkerrassa kello 20 alkaen Kalevi Kivistö ja Mirka Muukkonen pitävät puheita, ja Marjo Leinonen & Sami Vettenranta sekä Raaka-Arska (Ari Numminen & co) esiintyvät, tilaisuuden juontaa Petri Rajala. Ja muistutuksena vielä että Åbo Gröna Vänsterin omat vaalibileet ovat Dynamossa lauantaina 11.10, esiintyjinä mm Heidi von Wright, Mattias Björkas Cats on Firestä, sekä Stiff Lip.
Tasa-arvo parisuhteessa
Kommentera
Perjantaina tulen osallistumaan ruotsinkieliseen keskustelupaneliin, teemana tasa-arvo parisuhteessa. Hieman huvittava yhteensattuma on että keskusteluun osallistuu m.m. entinen tyttöystäväni Salla Peltonen, sekä myös Stefan Wallin. Saa nähdä mitä kulttuuriministeri on mieltä siitä olisiko minun vai Sallan pitänyt tiskata useammin…
Oma feminismini on ehkä hieman muuttanut muotoaan viime vuosien aikana mutta ytimenä pysyy käsitys siitä että me aina olemme enemmän yksilöita kuin sukupuolen edustajia. Minä en halua että minulta odotetaan jonkinlaista erityistä käyttäytymistä vain siitä syystä että olen mies, ja toivon että itse pystyisin olemaan luokittelematta muille ominaisuuksia ainoastaan heidän sukupuolensa johdosta. Siinä mielessä feminismini on ehkä muuttunut että aiemmin koin vahvemman tarpeen saada aikaiseksi jonkinmoisen sukupuoliroolien vallankumouksen ja yritin omalla käyttäytymiselläni provosoida muutosta aikaiseksi, nykyään tyydyn ehkä enemmän siihen että yritän kehittää ainoastaan itseäni ja ajatteluani jotta omassa elämässäni osaisin käyttäytyä ideaalieni mukaisesti. Olen ehkä tajunnut että parisuhteessa ei välttämättä ole mitään vikaa eikä jompikumpi osapuoli ole siinä automaattisesti alistetussa roolissa vaikka ulkoapäin tarkastettuna osapuolet käyttäytyisivät perinteisten sukupuoliroolien mukaisesti, ”vallankumouksen” tuominen tällaisiin suhteisiin ei välttämättä saisi kumpaakaan osapuolta onnellisemmaksi tai vapaammaksi. Ajattelutavat ja asenteet muuttuvat pikku hiljaa, minä ehkä ollen tottuneempi vähemmän rajoittaviin sukupuolirooleihin kuin omat vanhempani, ja mahdolliset lapseni taas ehkä tulevat olemaan minua avomielisempiä.
Vaikka en vallankumouksiin oikein enään usko niin silti kyllä haluaisin että vasemmisto kunnolla heräisi feminismikeskusteluun, kuten Tiina Rosenberg sanoo Astra Novassa niin ulkoapäin katsottuna suomalainen vasemmisto on aika äijämäinen. Tultuani mukaan vasemmistoliittoon meidän äijämme (jospa tässä yhteydessä saan pitää itseni ulkona äijäkategoriasta…) ovat kyllä monta kertaa yllättäneet minut positiivisesti, mutta silti kaipaan arkipolitiikkaan enemmän monimuotoisuuden korostamista.
Feminismistä nyt voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon mutta ehkä lopetan tämän tähän ja jos siltä tuntuu niin palaan aiheeseen perjantaisen keskustelun jälkeen. Tapahtuma on osa Aura Street Marketia, ja tulee olemaan kirjakahvilassa kello 18-20.
Kasvissyönti
2 kommentarer
Vasemmistolaisilla kasvissyöjillä on oma bloginsa http://vasemmistoliitonkasvissyojat.blogspot.com/ johon kerätään reseptejä ja ruokapoliittisia kirjoituksia jäseniltä. Olen blogin perustamisesta lähtien miettinyt omien reseptien lähettämistä blogiin koska aina silloin tällöin onnistun väsäämään oikein hyvää kasvisruokaa. Tänään nauttiessani oikein onnistuneista kokkauksistani rupesin taas miettimään että resepti olisi kiva saada talteen ja yritin miettiä mitä olin oikein laittanut. Taaskaan ei tarvinnut miettiä mitenkään erityisen kauan ennen kuin taajusin että vaikka ruuanlaitto onnistuu ihan hyvin niin respetikirjoittajaksi minusta ei ole. Todisteena yritys kirjoittaa tämän päivän reseptin:
Markuksen kehittelemä Saag Paneerista inspiraation saanut kasviskastike:
- Pistä perunat kiehumaan (jos siis haluat perunoita kastikkeen kanssa)
- Rupea väsäämään kasviskastiketta. Pilko sipulia (tällä kertaa punasipulia mutta keltainenkin sipuli sopinee ihan hyvin) ja pistä paistinpannuun, hetken kuluttua lisää tofua sekä halloumijuustoa kuutioina. Lisää (nyt ongelmat alkavat toden teolla) grönkålia (viherkaalia?) tai mangoldia (onkohan sekään oikea nimi suomeksi?) tai pinaattia, riippuen mitä sattuu olemaan kotona. Itse asiassa minä en tiedä mitä tämän päivän kastikkeeseen oikein tuli koska pakastepussit ovat niin huonosti merkittyjä, yhden pussin pinaattia minä laitoin mutta pari pussia oli joko grönkålia tai mangoldia, en osannut tunnistaa äidin kasvimaasta alun perin tulleita vihreitä möykkyjä jotka olivat pakastimessa. Lisää hieman cashewpähkinöitä ja mausta. Minä käytin mausteina ainakin mustapippuria, hieman suolaa ja jotain outoa maustesekoitusta joka minulla on, sekä myös itse kasvattamiani mausteita joista en ole ihan varma mitä ne ovat. Salviaa ehkä? Jotain muutakin maustetta sinne tuli, olisikohan ollut rakunaa ja jotain muuta.
- Tarjoile kasviskastike sopivan kauan kiehuneiden perunoiden kanssa. Oikein hyvää, tosin tuollaisia raaka-aineita ei kyllä varmaan kukaan osaisi tuhota…
Tomaatin laitoin sinne jotta kuva ei olisi niin ankean näköinen…
Olen ollut kasvissyöjä noin 10 vuotta, minun kohdallani lihasta luopuminen ei ollut mikään dramaattinen päätös vaan huomasin että lihaa ei melkein koskaan tullut syötyä ja päätin että voin hyvin olla kokonaan ilman sitä. Maitotuotteita, kananmunia yms kyllä käytän ja periaatteessa varmaan olisi johdonmukaisempaa syödä myös lihaa sillä kyllähän minunkin elämäni elämä perustuu siihen että eläimiä saa hyväksikäyttää. Mutta tässä asiassa en koe että minun pitäisi olla johdonmukainen, vaan ajattelen että ehkä omalla protestillani teollista lihantuotantoa vastaan on jokin pieni merkitys. En koskaan ole ajatellut että en koskaan enään tule syömään lihaa mutta minulla ei kerta kaikkiaan ole ollut tarvetta lihan syömiseen ja tämän ajan jälkeen se varmaan tuntuisi aika vaikealta. Politiikassa en ole kasvissyönnistä aiemmin puhunut, mutta viime aikoina olen miettinyt että Vasemmistoliiton pitäisi siirtya kasvisruokaan. Toisin kuin nyt oletuksen tulisi olla että esim seminaariin osallistuvat syövät kasvisruokaa ja ne jotka haluavat lihaa saisivat varata lihavaihtoehdon etukäteen, nythän oletus on että kaikki syövät lihaa ja kasvissyöjien pitää ilmoitta omasta ruokavaliostaan etukäteen. Tuskin lihansyöjät hirveästi kärsisivät siitä että söisivät kasvisruokaa silloin tällöin.
esittely
Kommentera
Perustiedot heti alusta alta pois, eli olen Markus Varjonen, 30-vuotias psykologi/jatko-opiskelija, Siuntiosta lähtöisin mutta vuodesta 2002 olen lyhyitä taukoja lukuunottamatta asunut Turussa. Ensimmäiset kosketukset politiikkaan sain vuoden 2004 kunnallisvaaleissa, silloin olin sitoutumattomana ehdokkaana Vasemmistoliiton listoilla, ja sen jälkeen olen yhä enemmän tempautunut mukaan puoluepolitiikkaan. Niissä vaaleissa en mitenkään erityisen paljon kampanjoinut, mutta sloganin muistan ainakin vielä, se oli ”Markus Varjonen – kyyninen idealisti joka ehkä haluaa pelastaa maailman”. Vieläkin määritelmä ajoittain pätee, kun mediasta seuraa puoluepolitiikkaa niin helposti menettää uskonsa ja kyynistyy. Toisaalta tämän vastakohtana olen viime vuosina saanut kokea jonkinmoisen uuden ideologisen herätyksen kun olen saanut tavata ruohonjuuritason puurtajia joita motivoi aito halu parantaa maailmaa, eikä oman egon pönkittäminen tai sidosryhmien etujen ajaminen.
Itse en koe olevani mikään poliittinen lahjakkuus, ja usein jo tämä vaatimaton valta-asema jonka nyt olen saavuttanut hirvittää itseäni. Julkinen päätöksenteko on ihan älyttömän kimuranttista ja vaihtoehdot harvoin ovat mustavalkoisia. Usein kun kuuntelen muiden latomia mielipiteitä sponttaani tunteeni on että olen väärä mies väärässä paikassa, antaa niiden jotka näköjään ovat varmoja mielipiteistään päättää asioista. Mutta järjellä tämänkin tunteen saa nyansoitua, ja loppujen lopuksi koen sen myös omana vahvuutenani että kuuntelen ja pohdin, enkä automaattisesti muodosta mielipiteitä asioista. Päätöksentekoon toki ennemmin tai myöhemmmin on pystyttävä, mutta on hyvä osata tarkastella asioita monesta näkökulmasta.
Edellisten vaalien yhteydessä myös kuvailin itseni vihaiseksi feministiksi, se määritelmää ei välttämättä pätenyt silloin eikä ainakaan päde nyt. Feministi koen olleeni ja olevani, mutta tuo vihaisuus taisi enemmän olla mielikuva siitä minkälainen feministinä (tai vasemmitoliiton ehdokkaana) tulisi olla, eikä niinkään mikään osuva määritelmä itsestäni. Toki joskus olen kärttyisä tai tuskastunut tai vihainen, mutta loppujen lopuksi koen että vihaisuudella harvoin saa erityisen paljon aikaiseksi. Parempi on loppujen lopuksi yrittää ymmärtää asioita ja sitä kautta saada muutoksia aikaiseksi.
Ehkä tässä ei ihan ihon alle päästä eikä siihen taida olla tarvettakaan. Turkuun olen päätynyt eri mutkien kautta, olen ennen tänne muuttoa ehtinyt opiskella Helsingissä (valtiotiede, sosiologia) ja Vaasassa (kasvatustiede), sekä työskennellä m.m. uimaopettajana, opettajan sijaisena, erityisopettajan sijaisena, vanhainkodissa keittiöapulaisena, hotelleissa portierina ja konferenssiportierina. Nykyään kirjoitan psykologian tohtorin väitöskirjaa käyttäytmisgenetiikasta, otsikkona jotain tyyliin sukupuolierot geenien ja ympäristön vaikutuksessa seksuaaliseen haluun. Väitöskirjatutkimisen lisäksi olen tehnyt jonkin verran muita töitä viime vuoden aikana kolulpsykologina Kirkkonummella sekä Ylioppilastutkintolautakunnan apujäsenenä. Lempiharrastukseni ovat kirjallisuus, jalkapallo, juoksu, ja musiikki. Nyt tosin juoksun ja futiksen harrastaminen ovat jääneet vähemmälle koska loukkasin keväällä polveni ja leikkauksesta toipuminen kestänee vielä joitain kuukausia.
melkein kuin Lessing
Kommentera
No niin, tehdäänpä tästä blogista heti kaksikielinen, jossain vaiheessa varmaan vielä laajentuu kolmikieliseksi. Hieman sekavaksi voi mennä koko homma mutta ehkä se toimii. Oikeastaan mä haluaisin tämän päivän Ny Tidin Kontur-liitteen innoittamana rakentaa tämä blogi Doris Lessingin Golden Notebookin mukaisesti niin että on eri osiot elämäni eri osioille. Tyyliin musta osio jossa kirjoitan työstäni (vai pitäisikö siinä kirjoittaa kirjailijaminästäni? Aika suppeaksi jäisi vaikka laulutekstejä aina joskus yritänkin väsätä), punainen osio olisi tätä blogia ajatellen keskeisin eli poliittinen osio, sinisessä olisi unia ja arkea, keltaisessa tunne-elämää. Kultaisessa yrittäisin koota kaikki osiot. Ihan ei kyllä lahjakkuus riittäisi tällaiseen projektiin, ja tosiaan, kolmikielisenä siitä tulisi aika sekavaa. Eli kompromissina lainasin blogin nimen under my skin Lessingiltä, mutta muuten taidan tyytyä hieman vähemmän kunnianhimoiseen otteeseen.
Ehkä tässä oli tarpeeksi sekava aloitus suomenkieliselle bloggailulleni. Politiikastakin aion täällä puhua, mutta niinkuin blogin nimikin antaa ymmärtää niin omasta itsestäni lähden liikkeelle ja ajattelen että sitä kautta poliittinen arvomaailmakin avautuu. Kunnallisvaalit häämöttää, tästä se vaalityö lähtee!
