Eilinen Amnestyn keskustelu naisiin kohdistuvasta väkivallasta oli viimeinen osallistumiseni paneelin ennen vaaleja, ja siinä mielessä olen nyt jälkeenpäin hyvillä mielin koska kerrankin sain paneelissa omasta mielestäni sanottua suunnilleen mitä olin aikonutkin sanoa. Toki tavalliseen tapaan jännitin jonkin verran tuolla lavalla, ja jälkeenpäin olin ihan poikki, tosin se myös varmaan osittain johtui aiheen raskaudesta.
Neljä vuotta sitten olin yleisön joukossa vastaavassa Amnestyn järjestämässä paneelissa, ja eilinen keskustelu oli jossain määrin toistoa siitä tapahtumasta, mikä tietysti on aika masentavaa. Silloin, samoin kuin nyt, paneelista löytyi paljon hyvää tahtoa ja ihan kohtalaisesti tietoakin, mutta neljän vuoden aikana mitenkään hirveän paljon edistystä ei ole tapahtunut. Mutta joitakin asioita kumminkin, ja minä halusin ja haluan nostaa esille ainakin yhden edistysaskeleen.
Toukokuussa 2007 Turku allekirjoitti eurooppalaisen peruskirjan naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta paikallishallinnossa.
Kaupungin lehdistötiedote ja linkki asiakirjaan
Mielestäni asiakirja on erittäin hyvä, ja jos siihen pohjautuen saataisiin käytännön järjestelmiä rakennettua niin edistystä voisi oikeasti sanoa tapahtuneen. Asiakirjassa nostetaan mm esille stereotypioden torjumisen merkityksen tasa-arvotyössä, ja allerkirjoittajat sitoutuvat toteuttamaan toimenpiteitä ja kampanjoita ja henkilökunnalle koulutusta joiden tarkoituksena on lisätä tietoisuutta sukupuolistereotypioiden haitallisesta vaikutuksesta. Mielestäni tasa-arvotyössä juuri tämä on keskeistä, liian helposti sorrumme siihen että esimerkiksi poikien väkivaltainen käytös nähdään asiaan kuuluvana osana mieheksi kasvamista koska maskuliinisuuteen mukamas kuuluu jonkinmoinen ärhentelevä fyysisyyden osoittaminen. Heh, hieno lause…
No, tuo oli aika periaatteellinen esimerkki, ja konkreettisimpiakin tavoitteita tarvitaan. Minä, kuten moni muukin kunnallisvaaliehdokas, olen sitoutunut Amnestyn suosituksiin.
Keskeistä kunnallisella tasolla olisi saada kuntaan naisiin kohdistuvan väkivallan työn koordinaattori. Suuri osa käytännön työstä tehdään kolmannen sektorin suorittamana, ja Turku on mukana rahoittamassa osaa tätä toimintaa. Ongelmana on tietysti se että rahoitus on niukkaa koko ajan kasvavaan tarpeeseen nähden, mikä luonnollisesti vaikeuttaa jatkuvuuden aikaansaamisen työssä. Suurin osa rahoituksesta tulee RAY:n tai asiakasmaksujen kautta. Minulla ei ole tarkkaa kuvaa siitä mitä kolmannen sektorin toimintaa kaupunki on mukana rahoittamassa ja tottakai hyviä kohteita löytyisi loputtomiin. Silti ehkä toivoisin jonkinmoista arvokeskustelua siitä että mitä toimintaa kaupungin tulee rahoittaa, naisiin kohdistuva väkivalta on niin laaja ongelma joka periaatteessa voi koskea ihan jokaista kaupunkilaista, joten tähän toimintaan minun mielestäni kaupungilta pitäisi löytyä halua panostaa rahallisesti. Etenkin jälkitapaamisiin pitäisi mielestäni lähisuhdeväkivaltaa kokeneilla olla nykyistä paremmat mahdollisuudet.
Valtakunnallisella tasolla olisi myös paljon korjattavaa, esimerkiksi turvakotipaikkoja Suomessa on vain noin 100, kun niitä esim. EU:n suositusten mukaan tulisi olla vähintään 600-700. Ruotsissa hallituksen toimeksiannosta perustettiin reilu vuosi sitten maanlaajuinen tukipuhelin jossa ammattilaiset 24h vuorokaudessa vastaavat kysymyksiin lähisuhdeväkivallasta, puhelut numeroon ovat ilmaisia, eikä niistä tule merkintää puhelinlaskuun. Ja lakisäädäntöäkin tulisi mielestäni uudistaa, lievä pahoinpitely tulisi sisällyttää yleisen syytteen alaiseksi rikkeeksi, ja lisäksi mielestäni tulisi olla ilmoitusvelvollisuus myös aikuisiin kohdistuvasta väkivallasta rikoslaissa.
Työtä siis riittää sekä kunnallisella että valtakunnallisella tasolla. Vaikka olenkin idealisti ja uskon että muutoksia voi saada aikaiseksi niin pelkään kyllä että myös neljän vuoden kuluttua on tarvetta kokoontua ennen vaaleja keskustelemaan samasta aiheesta. Toivon silti että silloin olisi tätä kertaa enemmän edistysaskelia raportoitavana siitä mitä valtuustokauden aikana on tapahtunut, ja että edistysaskeleet siinä vaiheessa olisivat konkreettisia tekoja eivätkä ainoastaan hienoja ohjelmia.
