Perustiedot heti alusta alta pois, eli olen Markus Varjonen, 30-vuotias psykologi/jatko-opiskelija, Siuntiosta lähtöisin mutta vuodesta 2002 olen lyhyitä taukoja lukuunottamatta asunut Turussa. Ensimmäiset kosketukset politiikkaan sain vuoden 2004 kunnallisvaaleissa, silloin olin sitoutumattomana ehdokkaana Vasemmistoliiton listoilla, ja sen jälkeen olen yhä enemmän tempautunut mukaan puoluepolitiikkaan. Niissä vaaleissa en mitenkään erityisen paljon kampanjoinut, mutta sloganin muistan ainakin vielä, se oli ”Markus Varjonen – kyyninen idealisti joka ehkä haluaa pelastaa maailman”. Vieläkin määritelmä ajoittain pätee, kun mediasta seuraa puoluepolitiikkaa niin helposti menettää uskonsa ja kyynistyy. Toisaalta tämän vastakohtana olen viime vuosina saanut kokea jonkinmoisen uuden ideologisen herätyksen kun olen saanut tavata ruohonjuuritason puurtajia joita motivoi aito halu parantaa maailmaa, eikä oman egon pönkittäminen tai sidosryhmien etujen ajaminen.
Itse en koe olevani mikään poliittinen lahjakkuus, ja usein jo tämä vaatimaton valta-asema jonka nyt olen saavuttanut hirvittää itseäni. Julkinen päätöksenteko on ihan älyttömän kimuranttista ja vaihtoehdot harvoin ovat mustavalkoisia. Usein kun kuuntelen muiden latomia mielipiteitä sponttaani tunteeni on että olen väärä mies väärässä paikassa, antaa niiden jotka näköjään ovat varmoja mielipiteistään päättää asioista. Mutta järjellä tämänkin tunteen saa nyansoitua, ja loppujen lopuksi koen sen myös omana vahvuutenani että kuuntelen ja pohdin, enkä automaattisesti muodosta mielipiteitä asioista. Päätöksentekoon toki ennemmin tai myöhemmmin on pystyttävä, mutta on hyvä osata tarkastella asioita monesta näkökulmasta.
Edellisten vaalien yhteydessä myös kuvailin itseni vihaiseksi feministiksi, se määritelmää ei välttämättä pätenyt silloin eikä ainakaan päde nyt. Feministi koen olleeni ja olevani, mutta tuo vihaisuus taisi enemmän olla mielikuva siitä minkälainen feministinä (tai vasemmitoliiton ehdokkaana) tulisi olla, eikä niinkään mikään osuva määritelmä itsestäni. Toki joskus olen kärttyisä tai tuskastunut tai vihainen, mutta loppujen lopuksi koen että vihaisuudella harvoin saa erityisen paljon aikaiseksi. Parempi on loppujen lopuksi yrittää ymmärtää asioita ja sitä kautta saada muutoksia aikaiseksi.
Ehkä tässä ei ihan ihon alle päästä eikä siihen taida olla tarvettakaan. Turkuun olen päätynyt eri mutkien kautta, olen ennen tänne muuttoa ehtinyt opiskella Helsingissä (valtiotiede, sosiologia) ja Vaasassa (kasvatustiede), sekä työskennellä m.m. uimaopettajana, opettajan sijaisena, erityisopettajan sijaisena, vanhainkodissa keittiöapulaisena, hotelleissa portierina ja konferenssiportierina. Nykyään kirjoitan psykologian tohtorin väitöskirjaa käyttäytmisgenetiikasta, otsikkona jotain tyyliin sukupuolierot geenien ja ympäristön vaikutuksessa seksuaaliseen haluun. Väitöskirjatutkimisen lisäksi olen tehnyt jonkin verran muita töitä viime vuoden aikana kolulpsykologina Kirkkonummella sekä Ylioppilastutkintolautakunnan apujäsenenä. Lempiharrastukseni ovat kirjallisuus, jalkapallo, juoksu, ja musiikki. Nyt tosin juoksun ja futiksen harrastaminen ovat jääneet vähemmälle koska loukkasin keväällä polveni ja leikkauksesta toipuminen kestänee vielä joitain kuukausia.
