Min politiska karriär i Åbo är över åtminstone för denna gång (utan desto större skandaler eller drama, jag har tagit emot ett jobb i Esbo och kommer att börja jobba som gymnasiepsykolog där fr.o.m. februari) och därför tror jag det är dags att helt och hållet avsluta mitt bloggskrivande här. Just nu känns det egentligen ganska skönt att inte behöva involvera sej så mycket i Åbopolitiken, såpass sur har jag varit under de senaste veckorna då bibliotek har nedlagts, då socialdemokraterna tydligen vänt jackan när det gäller torgparkeringen, då Vf har fått nöja sej med bifigurens roll när förtroendeuppdrag har fördelats och ledartrojkor har utropat sej. Men visst är det nostalgiskt och ledsamt också, och jag kommer att sakna många av er som jag har kommit i kontakt med under de senaste åren. Mitt bloggande kanske fortsätter i någon form på Åbo Gröna Vänsters blogg, http://abogronavanster.wordpress.com/.
Nyt siis on varmistunut että aloitan työt Espoossa helmikuussa, ja bloggaamiseni loppuu ainakin tältä erää tähän. Kiitos kaikille kunnallispolitiikassa tapaamilleni tovereille, turkulaista politiikkaa en välttämättä tule kaipaamaan mutta teitä mahtavia ihmisiä kyllä. Voikaa hyvin, tsemppiä ja jaksamista kaikkiin poliittisiin vääntöihin!
Edit: Om någon känner till en trevlig lägenhet i Hfors som jag skulle få hyra/köpa så tipsa mej gärna, jag söker hem där nu. Eli jos joku sattuu tietämään vapaan kämpän Helsingista niin siitä saa erittäin mielellään vihjaista minulle, etsin siis nyt kotia sieltäpäin.
Några veckors paus i bloggandet ser kanske inte så bra ut med tanke på allt jag före valet skrev om öppenhet, trots allt borde viktiga förhandlingar om politiska avtal och förtroendeposter och what not nu vara i gång inför nästa fullmäktigeperiod. Men problemet är att jag helt enkelt inte har varit så värst involverad i politiken. Faktum är också att jag haft ganska dålig koll på vad som varit på gång, vilket kanske inte är så bra med tanke på att jag trots allt är viceordförande för Vf:s kommunorganisation. Nå, kanske det är helt naturligt att det är de som fick förtroende i kommunalvalet, dvs den nya fullmäktigegruppen, som ska delta i förhandlingar och staka upp riktlinjerna för den kommande fullmäktigeperioden, men jag kanske skulle ha önskat mera utförlig information och diskussion inom partiet om vad som förhandlas och var.
Nu har Vf i vilket fall som helst skrivit under det s.k. styrelseavtalet för den kommande fullmäktigeperioden, och i mötet där det beslutet fattades var jag med förra söndagen. Att gå med i avtalet var ett extremt svårt beslut tyckte jag, och vi diskuterade det hela länge och väl. För mej personligen var det inte formuleringarna i avtalet som var problematiska, de var för det mesta så vaga och förberedande att jag inte såg att själva avtalstexten skulle vara ett alltför stort hinder att skriva under det. Mera handlade det om principen, om att styrelseavtalet innebär en instans som i praktiken är beslutsfattande trots att den är utanför de normala demokratiska strukturerna. Beslut fattas bakom stängda dörrar i kabinett där insyn saknas. Med tanke på att jag själv formulerade texten om stärkande av demokratin och ökad öppenhet i vårt kommunalpolitiska program kändes det ganska dåligt att sedan vara med och fatta ett beslut som på något plan också innebär ett godkännande av den beslutskultur som finns i Åbo. Under den förra perioden innebar avtalet bland annat att t.ex. socialdemokrater ofta höll hetsiga brandtal i fullmäktige eller i någon nämnd där de försvarade en viss åsikt, men att samma personer sedan i omröstningen gick helt emot vad de stunden innan hade orerat. Det innebar också sådant som att de gröna röstade för en höjning av kollektivtrafikavgifterna och annat liknande, beslut som är helt emot vad partiet står för utifrån sett. Ett rakryggat och konsekvent handlande av Vf i den här frågan skulle ha varit att inte gå med i avtalet, att hävda sin oberoendehet och respektera de demokratiska principerna.
Men den andra aspekten av det hela är att de förtroendevalda också har ett ansvar inför sina väljare att försöka påverka vad som händer i staden. De här påverkningsmöjligheterna skulle ha minskat drastiskt utanför avtalet. Det pratades om att endast avtalsparterna kan få ordförandeposter i nämnder, och endast avtalsparterna får ha representanter i de olika arbetsgrupper som förbereder beslutsfattandet och förhandlar om olika viktiga politiska frågor. Genom att stanna utanför de stängda dörrarna skulle vi iofs ha varit principfasta, men vår markering skulle inte ha haft någon praktisk konsekvens. Genom att gå med i avtalet hoppas vi på att inte bli uteslutna från beslutsfattandet på samma sätt som vi trots allt blev under den förra fullmäktigeperioden, en oppositionsroll inom kommunalpolitiken på många vis är problematisk.
Nå, det återstår att se om vi nu kan påverka mera iom att vi gick med i avtalet. Det jag i vilket fall som helst tycker är extra viktigt iom att vi nu gick med i det är att faktiskt anstränga oss för att öppna kabinettdörrarna för insyn, att göra de diskussioner som ännu mindre än tidigare förs i fullmäktigesalen kända för allmänheten. Det här är en krävande uppgift, för det är inte helt enkelt att hitta fungerande forum för det här, men det är en förutsättning för att demokratin skall förverkligas. Därför tycker jag att det var lite oroväckande att vår egen interna diskussion om avtalsförhandlingarna fördes av en så liten krets och jag hoppas debatten som nu förs om hur Vf:s kommunorganisation är organiserad medför klarare strukturer över hur information om vad som är på gång sprids.
Det var med en viss desperation och som en reaktion på att ett beslut med våld verkade tvingas fram av avgående fullmäktige som namninsamlandet för en folkomröstning om torgparkeringsgrottan inleddes för några veckor sedan. I bakgrunden fanns dels ett motstånd mot den planerade parkeringsgrottan, och dels en oro över hur lättvindigt makthavarna verkade förhålla sej till invånarnas åsikter. Att försöka avgöra frågan efter kommunalvalet men före det nya fullmäktige tillträdde kändes så otroligt arrogant och skamlöst.
Nu, några veckor senare, ser situationen i mina ögon ganska annorlunda ut. En stor vändning var att fastighetsnämnden inte godkände det föravtal som tecknats mellan staden och Toriparkki oy. Trots att en av vänsterförbundarna tyvärr i nämnden röstade för ett godkännande av avtalet så skickades ärendet till ny beredning tack vare att nämndens socialdemokrater var emot avtalet. Det här i sin tur ledde till att det just nu är osäkert om avgående fullmäktige hinner behandla frågan före sin avgång, och som sagt var det det faktum att ärendet försökte klubbas igenom så snabbt som var en av de starkaste orsakerna till att börja samla namn för en folkomröstning.
En annan vändning har varit att det börjar verka som att också majoriteten av de socialdemokratiska nu avgående fullmäktigeledamöterna motsätter sej parkeringen. En mäktig socialdemokrat är i vilket fall som helst fortfarande för byggandet av grottan, dvs ordförande för kommunorganisationen Seppo Lehtinen (ordförande för fullmäktigegruppen Jarmo Rosenlöf är en annan). Ett intressant tillägg i den farsartade behandling av ärendet som sdp har sysslat med var när deras fullmäktigegrupp förra söndagen skulle fatta sitt avgörande gruppbeslut i hur de ska bete sej i frågan. När det visade sej att beslutet inte skulle komma att gå grottivrarnas väg såg förespråkarna av byggandet till att skjuta upp gruppens beslutsfattande. Och i onsdagens Turun Sanomat fick vi sedan läsa att Seppo Lehtinen nu anser att avgående fullmäktige inte skall fatta det här beslutet.
Bra så måste man väl tycka, men samtidigt blir jag genast väldigt misstänksam. Jag tror nämligen inte en sekund på att Lehtinen vill skjuta upp beslutet på grund av att han skulle bry sej om formerna för hur beslut fattas. Den bild jag har fått av honom och hans agerande får mej att tänka att det enda Lehtinen funderar över när det gäller det här är hur han ska få parkeringsgrottan förverkligad. Och då tyder hans åsiktsändring på att han gjort bedömningen att det mera sannolikt sker ifall beslutet inte fattas nu. Och då känns det ganska dumt att nu hålla på och försöka fördröja beslutet, tänk om vi som samlat namn eller skrivit under insamlingslistorna nu i själva verket medverkar till att ge förespråkarna ännu en chans att lobba igenom beslutet?
Nå, det där tror jag nog egentligen inte på. Mera sannolikt är nog att Lehtinen nu har börjat se slaget förlorat, och att han nu försöker minimera skadan han och hans åsiktsfränder lidit (av att först ha försökt tvinga igenom beslutet genast efter valet och sen förlora omröstningen) genom att gå med på en mera demokratisk behandling av ärendet. Och då betyder det ju faktiskt att medborgarrörelsen redan i det här skedet har åstadkommit det som i mina ögon var det viktigaste syftet. Borde folkrörelsen då nu anse syftet uppnått?
Efter lite funderande har jag nog ändå kommit fram till att det skulle vara fel att göra det. Idag när jag på förmiddagen var och samlade in namn för folkomröstningen hörde jag att vi har 3000 namn insamlade. Det kan hända att en del av dom som har skrivit under tänker som jag, att det viktigaste är att ha förhindrat avgående fullmäktige från att klubba igenom ett impopulärt beslut. Men det kan också hända att många har skrivit under för att de ser att det här är en fråga som i vilket fall som helst borde avgöras genom en folkomröstning. Och isåfall är det helt fel av enskilda insamlare att avbryta det hela. Så i och med att jag från början har sagt att jag är med och försöker få ihop en lista med minst 7300 namn att lämna till fullmäktige så ser jag det nu som något av en plikt att slutföra projektet. Det har vi i folkrörelsen lovat dem som har skrivit under listorna. Så också för min egen del fortsätter insamlandet av underskrifter, och jag hoppas att vi som planerat före december får ihop ett tillräckligt antal underskrifter för att tvinga fullmäktige ta ställning till ordnandet av en folkomröstning. ÅGV kommer att samla underksrifter vid Salutorget på måndagen mellan 14 och 18, i Arken på onsdagen mellan 11 och 13, och i Gadolinia på torsdagen mellan kl 11 och 13. Välkomna då för att skriva under listorna om ni inte redan har gjort det.
Tauno Hovirinnan ollessa matkoilla olen nyt syksyllä varajäsenenä päässyt kulttuurilautakunnan pariin kokoukseen, ja ylihuomenna keskiviikkona lautakunta taas kokoontuu. Tässä vaiheessa olen vasta ehtinyt pintapuoleisesti tutustua asialistaan, mutta ainakin yksi asia tuntuu vaikeasti ratkaistavalta. Viime kokouksessa pöydälle laitettu kaupunginteatterin yleisölämpiön kahvio- ja virvokebaarin vuokratarjouspyyntö on ainakin minulla hankala kysymys.
Taustana on että teatterin kahvilatoimintaa tällä hetkellä hoitaa Turun Teatterikerho, joka kahvilasta saatujen tuottojen avulla on voinut pyörittää toimintaansa. Kerhon toiminta onkin erittäin tärkeä Turun teatterielämää ajatellen, ja toiminnan supistumista ei varmaan halua kukaan.
Toisaalta taloudellisesta perspektiivistä katsottuna kaupunginteatteri vuokrasopimusta kilpailuttamalla voisi saada nykyistä paljon edullisemman sopimuksen aikaiseksi, ihan siitä syystä että teatterikerhon on vaikea kilpailla ammattimaisten yritysten kanssa tästä sopimuksesta. Ja raha nyt on kaupungille tärkeää, eli kokonaan tätäkään ei voi sivuuttaa.
Vuokrasopimuksen pitäminen Teatterikerholla olisi heidän toimintansa tukemista, ja heidän toimintansa on ehdottomasti tukemisen arvoista. Mutta tällä hetkellä en pysty sanomaan onko juuri tämä tapa paras mahdollinen järjestelmä tuelle, ja olenkin päätynyt siihen tulokseen että tätä asiaa ei pysty ratkaisemaan ennen kuin tietää tarkalleen minkälaisista summista puhutaan kun mietitään miten paljon parempia sopimuksia yritykset tarjoavat kahvilan vuokrauksesta. Siksi olen päätymässä siihen että lautakunnassa en asetu vuokratarjouspyynnön esittämistä vastaan. Siinä vaiheessa kun tarjoukset ollaan saatu, voidaan päättää hyväksytäänkö mitään niistä tai neuvotellaanko tarjouksia tehneiden kanssa vielä erikseen. Tässä vaiheessa tulee sitten tarkastaa tarjouksia kokonaisvaltaisesti ja itsestään selvää on että korkeinta tarjousta ei automaattisesti tule hyväksyä koska se ei välttämättä ole kaupungin teatterielämälle paras.
Näin ainakin ajattelen tässä vaiheessa, mutta toivon että minuun otetaan yhteyttä jos olen luvattoman naiivi tässä kysymyksessä. Tarjouksia sitten käsittelee tuleva kulttuurilautakunta, joten siinä vaiheessa minä tuskin olen mukana ratkaisemassa asiaa.
Kaiken vaalikaaoksen jälkeen puolentoista viikon bloggaustauko on tuntunut yllättävän pitkältä ja itse asiassa aika rentouttavalta. Politiikasta tauko oli lyhyempi, on ollut kulttuurilautakuntaa ja Åbo Akademin edarivaalia, omaa kunnallisvaalijälkipuintia sekä asetelmien miettimistä tulevaa valtuustokautta ajatellen. Ja tietysti tuskailua siitä että nyt vaalien jälkeen monet puolueet vaikuttavat unohtavan kansalaisten kuuntelemisen ja ruvetaan nuijimaan läpi kaikenlaisia päätöksiä joista vaalitaistelussa vaiettiin.
No, se on yksi turhauttava asia, mutta toinen asia on aihe josta ennen vaaleja aika avoimesti keskusteltiin, ja johon varmaan valtaosa ehdokkaista otti kantaa ennen vaaleja koska siitä taidettiin mm kysyä jokaisessa vaalikoneessa. Eli kuten uutisista olemme saaneet lukea toriparkkikysymystä ollaan näköjään ratkaisemassa jo tämän vuoden puolella, väistyvän valtuuston toimesta.
Nyt aloitteilla on “virallinen” nimenkeräys kansanäänestyksen aikaansaamiseksi toriparkista. Hieman kaksijakoiset ajatukset siihen liittyen minulla on, ja olenkin tässä blogissa aiheesta kirjoittanut aikaisemminkin. Toisaalta vastustan toriparkkiluolaa intensiivisesti, ja pidän aihetta tärkeänä periaatteellisena kysymyksenä. Toisaalta taas ajattelen että toriparkki loppujen lopuksi ei ole kaikista keskeisin turkulaisten arkeen vaikuttava kysymys, ja että ehkä kansanäänestys on asian paisuttaminen turhankin isoksi. Näin heti vaalien jälkeen tuntuisi sitä paitsi hölmöltä mennä uurnille uudestaan, eikö asiaa olisi voitu hoitaa järkevämmällä tavalla?
Ja tuosta päästäänkin sitten syyhyn miksi kansanäänestyksen tulee pyrkiä. Mielestäni on käsittämätöntä että väistyvä valtuusto mennee ratkaisemaan toriparkin kohtalon. Tämä kysymys on ollut vaalitaistelussa esillä ja sen tulee ratkaista nyt valittu valtuusto, kaikki muu on äänestäjien ja demokratian halveksimista. Jos ei istuva valtuusto tätä ymmärrä mielestäni jäljelle ei jää muita vaihtoehtoja kuin yrittää saada kansalaisten mielipide vaikuttamaan kansanäänestyksen kautta. Reilun 7000 turkulaisen nimet tarvitaan äänestyksen aikaansaamiseksi, ja minä olen ainakin valmis tekemään jalkatyötä tämän aikaansaamiseksi jos toriparkkia vastustavat tahot nyt lyöttäytyvät yhteen. Vihreät vaikuttavat olevan asiaan valmiita, ja (tosin tämän sanon muita puoluetovereita kuulematta) niin olemme mekin. Eli jalkautukaamme!
Päivitän lisäinfoa mahdollisesta kansanäänestyksen nimenkeruusta tänne heti kun päätöksiä sen aloittamisesta on tehty.
Puh, skönt att ha valet undanstökat, känner mej helt däckad nu och inser att det hela nog har varit riktigt påfrestande för mej. Inspirerande och kul men tungt. Som jag förutspådde kände jag mej ganska nedstämd när rösterna började räknas, jag har under de senaste valen varit viceordförande valnämnden i ett väldigt högersinnat distrikt. Funderade när vi var klara på att helt låta bli att kolla valresultatet och bara cykla hem och lägga mej men ville nog sen trots allt höra hur det sist och slutligen gick, så jag for iväg på vår valvaka. Och där fick jag sen ämnen att glädjas över, flera unga vänsterkandidater gjorde verkligt bra val, och jag är riktigt stolt över hur vi ÅGV:are klarade oss. Från förra kommunalvalets ca 70 röster till närmare 400 nu, med tanke på att ingen av oss är äldre än 30 år så tycker jag det är ett fint resultat. Speciellt imponerande är så klart Lis 175 röster, och Li blev nu suppleant i fullmäktige.
Att 105 människor (ja eller 104, jag röstade på mej själv…) valde att lägga sin röst på mej känns också mäktigt, tack massor alla! Valet gick egentligen precis som jag hade hoppats för egen del, med det här resultatet kan jag fortsätta ett normalt liv på egna villkor men jag fick ändå tillräckligt med röster för att också i fortsättningen känna att jag har förtroende att vara med och påverka inom Vf:s kommunorganisation. Så jag hoppas att ingen av er som röstade på mej tycker att rösten gick till spillo iom att jag inte blev invald, jag ser det inte så.
Trots många glädjeämnen så finns det nog orsaker att vara nedstämd också. Vf:s nationella resultat, samlingspartiets och sannfinländarnas frammarsch, allt möjligt sånt. Och på det lokala planet, som mitt fokus nu har varit på, så blev jag nog ledsen över många saker. Flera av de kandidater jag tycker skulle ha varit förtjänta av att klara sej riktigt bra fick nöja sej med några tiotals röster, medan andra som bara är yta och inget innehåll håvade in enorma mängder röster. Vf:s interna ordning är jag på det stora hela någorlunda ok med, fast en del duktiga kandidater fick för få röster, men att Tommi Parkko från de gröna som jag skrev om för ett par dagar sen bara fick 70 röster känns fel, i mina ögon är han både en bra typ och dessutom verkligt duktig. Och liknande exempel finns det mycket fler av vilket känns tråkigt.
Menmen, så fungerar det och jag får tyvärr inte välja fullmäktiges sammansättning. För min egen del fortsätter det lokalpolitiska arbetet nu med att inom Vf behandla nästa års budgetförslag, med kulturnämnd och undervisningsnämndens svenska sektion, med torgparkering och vad som nu kommer upp på agendan. Dessutom ska jag börja söka jobb nu eftersom jag tänker sluta vid Åbo Akademi vid årsskiftet. Hur jag förhåller mej till att arbeta i någon nämnd under nästa fullmäktigeperiod beror på hur arbetssökandet går, nu finns här ungefär en månad tid att få saker att klarna.
Min blogg tror jag att jag tänker sluta med, men kanske jag ännu kommer med några inlägg innan jag lägger ner den. Åbo Gröna Vänster har en bloggfunktion på abogronavanster.wordpress.com, så där skriver vi säkert vidare om vad som är på gång inom ÅGV. Till sist ännu ett tack till alla som röstade på oss för förtroendet!
Neljä vuotta sitten taisin saada jotain tyyliin 70 ääntä, määrä joka itse asiassa silloin oli oikein positiivinen yllätys. Silloin olin aika äskettäin muuttanut Turkuun, ja paikallispolitiikantuntemukseni oli aika hataralla pohjalla. Taisinkin silloin ennen kaikkea saada ääniä sillä että tutut tai puolitutut ajattelivat minun olevan hyvä tyyppi.
Valtuustoon en tietysti sellaisella äänimäärällä päässyt mutta silti itse uskaltaisin väittää että olen osoittanut olleeni näiden 70 henkilön luottamuksen arvoinen. Jos esimerkiksi aikaa käytetään mittarina, niin varovaisen arvioni mukaan olen käyttänyt aikaani poliittiseen toimintaan vähintään viisi tuntia viikossa. Neljän vuoden aikana tämä tekee yli 1000 tuntia, eli tämän arvion mukaan yksi ääni toi mukanaan yli 15 tuntia poliittista aktiviteettia minun puoleltani. No, tämähän ei kerro mahdollisista aikaansaannoksista yhtään mitään, mutta ehkä silti siitä että olen ottanut viime vaaleissa saamani luottamuksen erittäin tosissani, mahtavatko muut ehdokkaat tarjota yhtä hyvää aika/ääni -suhdetta?
Valtuustoon päästäkseni minun tulisi kolmin- tai nelinkertaistaa äänimääräni viime vaaleista ja kyllähän minun realistina täytyy sanoa että tämä on aika epätodennäköistä. Minun on vaikea kuvitella mistä nämä kaikki äänet tulisivat, ennen kaikkea kun ottaa huomioon että suuri osa heistä jotka viimeksi äänestivät minua taisivat olla Åbo Akademin opiskelijoita jotka nyt ovat jo ehtineet valmistua ja muuttaa muualle. Viimeksi olin lisäksi Annika Lapintien ohella ainut “ruotsinkielinen” ehdokas, kun meitä nyt on neljä, eli tämäkin taitaa vaikuttaa minun omaan vaalitulokseen. Mutta oman pärjäämiseni puolesta tällä kertaa puhuu tietysti se että minulla nyt on takana neljä erittäin aktiivista vuotta. Olen mielestäni tehnyt hyvää työtä, ja luulisin että nyt voin saada myös muita kuin “hyvä tyyppi” ääniä. Ja itse asiassa olenkin nyt kampanjan aikana törmännyt ihan minulle tuntemattomiinkin ihmisiin jotka ovat sanoneet äänestäneensä/äänestävänsä minua, ja monet kaverit ovat myös minua optimistisempia minun läpimenoni suhteen. Eli mahdotonta läpimeno ei ole, mutta siihen tosiaan tarvitsen niitä ääniä, eli jos sinä joka luet tämän et ole vielä päättänyt ketä äänestät niin voisit ehkä harkita minua?
Hmm, tuollaisen pyynnön jälkeen kai pitäisi keksiä argumentteja sille että minä olen äänien arvoinen ehdokas. Ilkka Kanervaa mainostetaan näissä vaaleissa ihmisenä. No, minäkin olen ihminen, ja kaiken lisäksi aika hyvän arvostelukyvyn ja korkean moraalin omaava ihminen. Heh, kampanjan viime hetkillä sorrun populistiseen törkykampanjointiin, ensin Mäenpää ja nyt Kanerva…
Nojoo, jos silti ihan lyhyesti yritän vastata kysymykseen Miksi Markus. Tuosta omasta järkevyydestäni olen puhunut jo jossain vaiheessa, mutta toistetaan se nyt silti, olen järkevä tyyppi ja vaikka blogissa nyt välillä vitsailen asioista niin poliittiset päätökset otan erittäin tosissani. Äänestyspäätöksensä jo tehnyt kaveri joka kuuluu heihin jotka luulevat minun nyt pääsevän valtuustoon perusteli oman luulonsa sillä että ainakin tuttavapiirissä minua pidetään ennen kaikkea luotettavana. Minä ehkä en ole maailman karismaattisin puhuja tai räiskyvin tyyppi, mutta olen vilpitön ja rehellinen ja kun lupaan että yritän tehdä parhaani ihmiset myös luottavat siihen ja uskovat että voin saada jotain aikaiseksi. Sitten jos vielä lainataan Kokoomuksen käyttämiä sloganeita niin heidän tekijänaisia ja miehiä sopii minuun aika hyvin, minä osaan olla aika aikaansaava, ja esimerkiksi viimeisten vuosien aikana olen järjestänyt kaikkea mahdollista vuosittaisista musiikkifestivaaleista (törttöilyrock) vasemmistotapaamisiin ja keskustelutilaisuuksiin, olen perustanut (ja haudannut) nettilehden (kramp), olen herättänyt henkiin nukkuvan puolueosaston Åbo Gröna Vänsterin, olen mukana tekemässä kulttuurilehteä (Magasin Brun), toimin lukuisissa järjestöissä ja luottamustoimissa, olen mukana monessa. Eli jos äänestät minua äänesi menee aktiiviselle toimijalle ja tekijälle, joka silti myös osaa pysähtyä ja ajatella asiat läpi kunnolla.
Tuohon päättyy tämän vuoden vaalikampanjani. Kiitos kaikille ihanille ihmisille tuesta ja kannustuksesta, kiitos hienoille kanssaehdokkaille joita olen tavannut toreilla ja tapahtumissa. Ja kiitos teille jotka äänestävät/äänestivät minua, äänensä antaminen on iso luottamuksen osoitus ja arvostan sitä erittäin paljon.
Kaikille tukijoille/lukijoille vielä tiedoksi että Vasemmistoliiton vaalivalvojaiset ovat Ravintola Koulussa huomenna kello seitsemästä eteenpäin. Itse ilmaannun paikalle heti kun olen saanut Peltolan Ammatikoulun vaalialueen äänet laskettua, eli joskus puoli kymmenen aikoihin ehkä. Olisi kiva saada purkaa jälkivaalifiiliksiä yhdessä, eli tervetuloa kaikki sinne.
Jo tässä vaiheessa tiedän mikä oma tunnelmani tulee olemaan sunnuntaina ääntenlaskun alettua. Sunnuntaina tulen olemaan turhautunut ja tuskastunut. Olen nyt istunut vaalilautakunnassa aika monet vaalit, ja joka kerta ääniä laskiessani nämä tunteet ovat olleet päällimmäisinä, ihan riippumatta siitä miten omat suosikkiehdokkaani ovat pärjänneet. Tälläkin kertaa olen aika varma siitä että tuskastuneisuus ja turhautuneisuus pukkaa pintaan viimeistään siinä vaiheessa kun itse avaan ensimmäisen äänestyslipun johon huomaan äänestäjän raapustaneen jonkun minun inhokkiehdokkaani numeron. Hölmö äänestyskäyttäytyminen tulee nimittäin niin konkreettiseksi kun näen että joku tosiaan on vaivautunut paikan päälle kirjoittaakseen jonkun ällöukon numeron äänestyslippuun. Masentavaa, äänestäkää nyt hyvät ihmiset vaikka mieluummin tyhjää kuin huonoa ehdokasta…
Ajattelin ensin listata kaikki inhokkiehdokkaani tähän, mutta päätin sitten että tällä kertaa yrittäisin positiivisempaa lähestymistapaa. Ehkä tällä tapaa itsekin pystyn näkemään ne hyvät asiat sitten sunnuntaina. Eli nyt teen sitten tähän listan joistakin eri puolueiden omasta mielestäni hyvistä ehdokkaista. Aika sattumanvaraistahan kyllä on kehen minä olen törmännyt viime vuosien aikana, mutta ei se mitään, valintakriteerinikin ovat aika sattumanvaraisia eli tämä lista nyt loppujen lopuksi ei ole oikeastaan minkään arvoinen…
Vasemmistoliitosta löytyy jokunen ehdokas jonka näkemyksiä minä en jaa, mutta suuri osa ehdokkaista on sellaisia joita voisin harkita äänestäväni. Pirjo Rinteen ja Mirja Kautosen nostan tässä yhteydessä esille, koska olen kokenut että he ovat olleet erityisen kannustavia esimerkkejä minulle tullessani mukaan puoluetoimintaan. Neljä vuotta sitten olin ajoittain aika hukassa (no, kyllä minä vieläkin voin olla hukassa, mutta nyt ainakin tiedän keneltä kannattaa kysyä ja mitä jos tarvitsen neuvoja) ja kokeneempien kannustus oli tärkeässä osassa siinä että koin puoluetoiminnassa mukana olemisen mielekkäänä. Eli Pirjo ja Mirja ovat hyviä ehdokkaita ja hyviä tyyppejä, kaksi monen joukossa puolueessamme.
Sitten kommunistinen puolue. Aika moni heistä on tuttu tai puolituttu, mutta kai puheenjohtaja Kaija Kiessling on ehdokkaista se joka kuulemissani puheenvuoroissa on vaikuttanut pätevimmältä. Hyviä tyyppejä puolueessa on varmaan paljonkin mutta itse olen sen verran perusrauhallinen että koen että räväköitäkin mielipiteitä on hyvä osata esittää maltillisesti.
Hmm, RKP. Kyllä minä ihan aidosti pidän Stefan Wallinista, enkä pahastu siitä että hänet valitaan valtuustoon. Sama itse asiassa pätee Christel von Frenckell-Rambergiin, vaikka hänen kohdallaan arvomaailma on jo aika kaukana omastani. Ja sitoutumaton ehdokas Mira Karrasch on erittäin mukava työkaverini jonka ajatukset aika monessa asiassa lienevät erittäin kaukana RKP:n oikeistolaisimpien ehdokkaiden ajatuksista, eli Mirallekin toivon vaalimenestystä.
Sitten Vihreät. Sielläkin on tosi paljon hyviä tyyppejä ehdolla, mutta heidän listoilta voisivat esimerkiksi Tommi Parkko ja Elina Rantanen mielestäni päästä läpi. Parkko on mielestäni tehnyt hyvää työtä Kulttuurilautakunnassa, Rantanen on toiminut ympäristö- ja kaavoituslautakunnassa sekä valtuustossa ja olen tavannut hänet jossain Meidän Turku -tilaisuudessa, ja pätevältä hänkin vaikuttaa. Plussana Rantasella myös nopea reagointi tuohon kestovaippahässäkkään pari viikkoa sitten.
Huhhuh, tämä olikin vaikeampaa kuin mitä kuvittelin. Nyt on vuorossa Kokoomus. Pauli Kossila nyt ajattelee puolueensa linjasta poikkeavalla tavalla esimerkiksi Raunistulan kaavasta tai kulttuurista ylipäänsä, mutta… …no, vaikeaa tämä on. Kokoomuksesta olisi kyllä erittäin helppo listata inhokkeja, ja heidän ehdokaslistaa katsoessani tunnen nytkin tuota turhautuneisuuden tunnetta joka tullee nousemaan pintaan ääniä laskiessa. Noh, ehkä kolmikko Maija Perho, Minna Arve, ja Klaus Rytöhonka voisi olla ok. Täyttä hakuammuntaa tämä, ei minulla itse asiassa ole tarkkaa kuvaa näiden pätevyydestä, Rytöhonkakin pääsi mukaan ainoastaan futistaustansa ansiosta koska futis on kivaa… Kyllä varmaan Kokoomuksellakin on ihan hyviä ehdokkaita, mutta en ole tarpeeksi perillä heistä tietääkseni ketä.
No, se kyllä siis pätee muihinkin puolueisiin. Vasemmistoliiton tunnen hyvin, Vihreitä ja Kommunisteja tapaan aina vähän väliä eri tapahtumissa, ja RKP:tä tunnen aika hyvin kielitaustastani johtuen. Muiden kanssa liikun ihan eri piireissä, ja haluaisin perustaa nämä listaukseni omakohtaisiin kokemuksiin.
No, jatketaan. Itsenäisyyspuolueesta en osaa sanoa yhtään mitään. Senioripuolueen Urmas Mikkosen kanssa olin jakamassa jumbosijaa Turun Sanomien nuorisotietovisassa, ihan vekkulilta ja hauskalta tyypiltä hän vaikutti.
Demarit, totatota. Piia Elo on vaikuttanut hyvältä ehdokkaalta, ja Kristian Karrasch on RKP:n Mira Karraschin kanssa naimisissa ja varmasti hyvä tyyppi myös.
Eteenpäin. Tai siis hmm. Törmäsin Keskustaan (olen näitä käynyt läpi numerojärjestyksessä) ja huomaan ensinnäkin että minun pitäisi mennä nukkumaan jo ja toisekseen että tässä vaiheessa arpominen menee jo niin pitkälle että suosikkiehdokaskriteeri olisi jotain tyyliin “hauska nimi” tai vastaavaa, ne ehdokkaat jotka Keskustan listalta tiedän eivät ole minua millään tavalla vakuuttaneet. Pitää taas sanoa että varmaan hyviä tyyppejä löytyy silti.
Työväenpuolueesta olen kyllä tavannut molemmat ehdokkaat Luukkonen, ihan mukavilta ja järkeviltä muistaakseni ovat vaikuttaneet. Sitten tulevat Perussuomalaiset, Kristilliset, Sinivalkoiset ja vielä yksi valitsijayhdistyksen ehdokas. Ehkä joku Kristillinen tuonne valtuustoon mahtuisi ja tuosta valitsijayhdistyksestä en tiedä mitään. Perussuomalaiset ja SKS saisivat minun puolestani jäädä äänittä.
Heh, vähän loppui into tässä loppua kohden, mutta tulipahan ainakin selattua läpi muiden puolueiden ehdokaslistat. Kyllä täytyy sanoa että meidän Vasemmistoliiton lista on vahva tässä vertailussa, jos minä saisin päättää niin vähintään puolet meistä menisi heittämällä valtuustoon…
Jag och Olavi Mäenpää går a long way back, jag kände till honom redan innan jag flyttat till Åbo och under mitt första år här satte jag och min dåvarande studiekompis Mathias igång en kampanj “hoitoon, ei eduskuntaan”, som hade med Mäenpää att göra. Första gången vi träffades personligen var när jag överräckte ett kramp –award åt honom, och jag kommer väldigt levande ihåg den träffen. Priset, som var uppkallat efter en webbtidning vi sysslade med, delades ut för att uppmärksamma olika i våra ögon suspekta företeelser eller individer och var en k-bokstav byggd av aluminiumfolie och tomma hushållspappersrullar. Det tog faktiskt en ganska lång stund för Mäenpää att inse att priset kanske inte var något att vara stolt över, i samband med överräckandet av priset läste jag upp en prismotivering där poängen var något i stil med att han med sin verksamhet underlättar arbetet mot rasistiska attityder eftersom han ger rasismen ett fult ansikte att rikta arbetet mot. Fotoserien från överräckandet var ganska talande men också så här i efterhand ganska ledsam, i början är det en glädjestrålande Mäenpää men när jag har kommit halvvägs in i motiveringen förvrids ansiktet och hela hans hållning ändras och händerna knyts ihop.
Mäenpää var en av orsakerna att jag började följa Åbopolitiken mera aktivt och till att jag för fyra år sedan valde att ställa upp i kommunalvalet. Prismotiveringen jag läste upp för honom för fyra år sedan var kanske inte så värst djupsinnig, men ju mera jag tänker på det desto tydligare blir det för mej att motiveringen sist och slutligen stämde in väldigt väl åtminstone för min del. Mäenpää är så fanatisk att den komplicerade politiken blir väldigt konkret, här har man en svartvit fiende att vara upprörd över och rikta in sin ilska mot. En enkel fiende iom att jag kan känna mej säker på att ingen jag respekterar kan ifrågasätta mina åsikter om honom. Och fast jag idag också kan se honom som en tragisk och ledsam figur så kan han fortfarande göra mej riktigt arg och obstinat. I samband med kommunalvalet för fyra år sedan deltog vi i en paneldebatt dit Mäenpää kom lite försenad, och min upprymdhet när jag såg hur han ryggade tillbaka när han kände igen mej och lät bli att komma och skaka hand fast han hade skakat hand med alla andra panelister var väl en lite barnslig reaktion. Egentligen tycker jag nog att det är fånigt att vara nöjd över att ha sårat någon, trots att denna någon är en person som Mäenpää. Liknande saker har efter det upprepats några gånger under de senaste åren, och nu i lördags satt vi igen i samma paneldebatt när vi i biblioteket deltog i Amnestys diskussion om våld i närförhållanden.
Som jag sa så väcker Mäenpää fortfarande väldigt stor ilska i mej, och under panelen var det flera tillfällen då jag höll på att gå till barnsliga angrepp mot honom. Med barnsliga menar jag riktigt barnsliga, som exempel när panelledaren presenterade oss panelister och sade att vi placerats vid bordet enligt en politisk höger-vänster –skala, kommunisterna satt längst till vänster och Mäenpää längst till höger. Detta protesterade Mäenpää mot och sa att han inte alls är mest höger. På vilket jag höll på att svara nånting i stil med ”om vissa värderingar skulle vara som grund så borde du sitta ännu mycket mycket längre till höger, på andra sidan ytterväggen, och personligen skulle jag inte ha något emot det”. Heh, piken verkar ännu fånigare så här nedskriven än vad jag då tänkte den skulle vara. Men anyway, poängen var att jag vid flera tillfällen kände mej lockad att provocera honom, men att jag den här gången lyckades låta bli att göra det, mest för att jag insåg att ett viktigt debattämne hamnar i skymundan om diskussionen blir till att handla om personangrepp mot Mäenpää.
Mäenpää är ett väldigt komplicerat fenomen och periodvis kommer jag fram till att det bästa man kan göra är att ignorera honom, för han drar ju nog också nytta av all uppmärksamhet han får. Att jag här målar upp honom som lite av ett ledsamt fall gör kanske att han verkar ofarlig, men det är han inte, det ska nog poängteras att han har ställt till med väldigt mycket skada i den här staden. Men samtidigt känns det som att det där med att ignorera honom är ganska hopplöst, det är för sent att hindra honom från att få synlighet, och då är det enda man kan göra att visa att man själv inte accepterar vad han står för. Så min slutsats har nog blivit att det är vad jag tänker fortsätta göra, men att jag, precis som i lördags, skall försöka vara smart med det hela och inte låta protesterandet bli alltför emotionellt. Och sen får man ju inte heller i sin personfokusering på Mäenpää glömma att försöka granska vilka faktorer som ligger bakom att en typ som han kan få så mycket röster som han får, det var kanske det jag syftade på med min kommentar om Mäenpää som ett komplicerat fenomen. Dvs han personligen är egentligen inte så värst komplicerad, men den genklang han ändå väcker är svårare att tackla.
Jag antar att risken för att få min blogg översvämmad av rasismspam ökar ganska markant med det här inlägget, det samma hände med vårt kramp-forum då i tiden. Skillnaden är den att vår webmaster där tog bort allt sånt manuellt, medan jag här i bloggen modererar kommentarerna på förhand. Så det ska väl inte bli så farligt?
Eilinen Amnestyn keskustelu naisiin kohdistuvasta väkivallasta oli viimeinen osallistumiseni paneelin ennen vaaleja, ja siinä mielessä olen nyt jälkeenpäin hyvillä mielin koska kerrankin sain paneelissa omasta mielestäni sanottua suunnilleen mitä olin aikonutkin sanoa. Toki tavalliseen tapaan jännitin jonkin verran tuolla lavalla, ja jälkeenpäin olin ihan poikki, tosin se myös varmaan osittain johtui aiheen raskaudesta.
Neljä vuotta sitten olin yleisön joukossa vastaavassa Amnestyn järjestämässä paneelissa, ja eilinen keskustelu oli jossain määrin toistoa siitä tapahtumasta, mikä tietysti on aika masentavaa. Silloin, samoin kuin nyt, paneelista löytyi paljon hyvää tahtoa ja ihan kohtalaisesti tietoakin, mutta neljän vuoden aikana mitenkään hirveän paljon edistystä ei ole tapahtunut. Mutta joitakin asioita kumminkin, ja minä halusin ja haluan nostaa esille ainakin yhden edistysaskeleen.
Toukokuussa 2007 Turku allekirjoitti eurooppalaisen peruskirjan naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta paikallishallinnossa.
Kaupungin lehdistötiedote ja linkki asiakirjaan
Mielestäni asiakirja on erittäin hyvä, ja jos siihen pohjautuen saataisiin käytännön järjestelmiä rakennettua niin edistystä voisi oikeasti sanoa tapahtuneen. Asiakirjassa nostetaan mm esille stereotypioden torjumisen merkityksen tasa-arvotyössä, ja allerkirjoittajat sitoutuvat toteuttamaan toimenpiteitä ja kampanjoita ja henkilökunnalle koulutusta joiden tarkoituksena on lisätä tietoisuutta sukupuolistereotypioiden haitallisesta vaikutuksesta. Mielestäni tasa-arvotyössä juuri tämä on keskeistä, liian helposti sorrumme siihen että esimerkiksi poikien väkivaltainen käytös nähdään asiaan kuuluvana osana mieheksi kasvamista koska maskuliinisuuteen mukamas kuuluu jonkinmoinen ärhentelevä fyysisyyden osoittaminen. Heh, hieno lause…
No, tuo oli aika periaatteellinen esimerkki, ja konkreettisimpiakin tavoitteita tarvitaan. Minä, kuten moni muukin kunnallisvaaliehdokas, olen sitoutunut Amnestyn suosituksiin.
Keskeistä kunnallisella tasolla olisi saada kuntaan naisiin kohdistuvan väkivallan työn koordinaattori. Suuri osa käytännön työstä tehdään kolmannen sektorin suorittamana, ja Turku on mukana rahoittamassa osaa tätä toimintaa. Ongelmana on tietysti se että rahoitus on niukkaa koko ajan kasvavaan tarpeeseen nähden, mikä luonnollisesti vaikeuttaa jatkuvuuden aikaansaamisen työssä. Suurin osa rahoituksesta tulee RAY:n tai asiakasmaksujen kautta. Minulla ei ole tarkkaa kuvaa siitä mitä kolmannen sektorin toimintaa kaupunki on mukana rahoittamassa ja tottakai hyviä kohteita löytyisi loputtomiin. Silti ehkä toivoisin jonkinmoista arvokeskustelua siitä että mitä toimintaa kaupungin tulee rahoittaa, naisiin kohdistuva väkivalta on niin laaja ongelma joka periaatteessa voi koskea ihan jokaista kaupunkilaista, joten tähän toimintaan minun mielestäni kaupungilta pitäisi löytyä halua panostaa rahallisesti. Etenkin jälkitapaamisiin pitäisi mielestäni lähisuhdeväkivaltaa kokeneilla olla nykyistä paremmat mahdollisuudet.
Valtakunnallisella tasolla olisi myös paljon korjattavaa, esimerkiksi turvakotipaikkoja Suomessa on vain noin 100, kun niitä esim. EU:n suositusten mukaan tulisi olla vähintään 600-700. Ruotsissa hallituksen toimeksiannosta perustettiin reilu vuosi sitten maanlaajuinen tukipuhelin jossa ammattilaiset 24h vuorokaudessa vastaavat kysymyksiin lähisuhdeväkivallasta, puhelut numeroon ovat ilmaisia, eikä niistä tule merkintää puhelinlaskuun. Ja lakisäädäntöäkin tulisi mielestäni uudistaa, lievä pahoinpitely tulisi sisällyttää yleisen syytteen alaiseksi rikkeeksi, ja lisäksi mielestäni tulisi olla ilmoitusvelvollisuus myös aikuisiin kohdistuvasta väkivallasta rikoslaissa.
Työtä siis riittää sekä kunnallisella että valtakunnallisella tasolla. Vaikka olenkin idealisti ja uskon että muutoksia voi saada aikaiseksi niin pelkään kyllä että myös neljän vuoden kuluttua on tarvetta kokoontua ennen vaaleja keskustelemaan samasta aiheesta. Toivon silti että silloin olisi tätä kertaa enemmän edistysaskelia raportoitavana siitä mitä valtuustokauden aikana on tapahtunut, ja että edistysaskeleet siinä vaiheessa olisivat konkreettisia tekoja eivätkä ainoastaan hienoja ohjelmia.
